Top 100 • Käännösbiisit

  1. Söteem

  2. Esittäjä: Seitsemän Seinähullua Veljestä, 1978
    Originaali: Je t’aime… moi non plus (Jane Birkin & Serge Gainsbourg, 1969)
    Sävellys: Serge Gainsbourg
    Sanat: Jukka Virtanen – Jaakko Salo
    Levytys: Rondo ROS 33

    Ns. navanalushuumoria voi tehdä monella tavalla, myös pieteetillä. Semmoinen onnistuu kun ovat tekijämiehet asialla.

    Panokoulut käynyttä nykypipapäätä tämä pläjäys ei ehkä voisi vähempää naurattaa. Kaukaisella ja angstisella 1970-luvulla asiat olivat kuitenkin toisin. Voisi sanoa, että vielä silloin naisen nilkan näkeminen väräytti viisaria. Ulkomaaneläviäkin tultiin vahtaamaan pitkospuita pitkin ja pikkutunneilla kapakan strippari keräsi rinkiä.

    Kaiken kokeneet Seinähullut eläytyvät tietenkin vakuuttavasti, mutta varsinainen loistokkuus piilee Jukka Virtasen hienossa käännöksessä. Ranskankieltä herkullisesti mukailevat onomatopoeettiset ilmaisut, kuten »ramasee» tai »petit tee» pistivät aikoinaan kiemurtelemaan hillittömästi, eikä lumo juuri ole haihtunut. Voi myös vaivattomasti uskoa biisissä maalaillun persvakofinnin olleen noina aikoina juuri yhtä törpön.

    Tämmöisestä understatementista chrissejohanssonit voivat tietenkin vain haaveilla.

  3. Pienen pojan nukkeshow

  4. Esittäjä: Sammy Babitzin, 1972
    Originaali: The Young New Mexican Puppeteer (Tom Jones, 1972)
    Sävellys: Leon Carr
    Sanat: Chrisse Johansson
    Levytys: Columbia 5E 006 34737

    Live fast, die young, leave a good looking corpse

    Mihin olisikaan Sammy-boy ehtinyt jos… Tämän(kin) vedon perusteella melkoisiin saavutuksiin, mutta pikkuveljensä uran vaiheita vertaamalla toisinkin olisi voinut käydä.

    Tämä kuuluu tukevasti sarjaan originaalia paremmat. Tomppa veti persoonallisen alkuperäissävellyksen kovin rutiinilla ja tympääntyneen oloisena, mutta Sammy lataa tunteella ja kuin henkensä hädässä (sic). Ettei vain olisi ollut aavistuksia. Ja jopa tuleva tuubakuningatar C. Johansson on sanoituksessaan onnistunut tavoittamaan jotain tusinavirrasta poikkeavaa.

    Näitäkään ei enää tehdä.

  5. Kun nuori on

  6. Esittäjä: Vicky, 1975
    Originaali: At Seventeen (Janis Ian, 1975)
    Sävellys: Janis Ian
    Sanat: Juha Vainio
    Levytys: Delta DES 16

    Madame Virve Rosti, nuorempana »Vicky», on urallaan kunnostautunut lähinnä kimittämällä sietämättömästi vinon nipun käännöshittejä. Minkäs voi. Äänialaa ei saa edes Biltemasta.

    Vaan tästä tyylikkäästä vedosta ei pahaa sanaa. Janis Ianin sievä melodia kulkee armollisella alueella, ja teinari Virve eläytyy omaan maailmaansa herkällä intensiteetillä. Kaikki hallussa.

    Biisiin on kyllä sisäänrakentunut paha miina. Kun tekohetkellä 37-vuotias Junnu Vainio ryhtyy 17-vuotiaan Vickyn kanssa teiniviikseksi, niin… kauniisti sanoen rima sanoituksessa väräjää. Mutta ei tämä todellakaan ole mikään »Hetken tie on kevyt».

    Mutta okei, ja unohdetaan ne kaikki harhakudit. Kyllä tällä yhden uran ansaitsee.

  7. Kapteeni Aika

  8. Esittäjä: Paula Koivuniemi, 1978
    Originaali: Captain Sky (Dalida, 1976)
    Sävellys: Pino Massara – Vito Pallavicini
    Sanat: Jorma Toiviainen
    Levytys: Blue Master Special SPS 16

    Vastustamatonta Paula-charmia. Biisin alkuperästä en tiedä mitään, mutta sovitus on hieno ja etenkin lapsikuoro luo maagista tunnelmaa. Kyllä Paula osaisi. Miksi helevetissä lyylin sitten on pitänyt luoda se kaikki kuona?

  9. Merimies

  10. Esittäjä: Pepe Willberg, 1969
    Originaali: A Salty Dog (Procol Harum, 1969)
    Sävellys: Gary Brooker
    Sanat: Atte Blom
    Levytys: Love Records LRS 1029

    Procolin kanssa on vaikea onnistua ja helppo astua harhaan. Pepe löytää olennaisen. Suolakoira on myös teknisesti haastava, koittakaas vaikka. Pepellä ei pahempia ongelmia. Ja sävellys aivan tappoa. Brooker onkin siniverinen nuottikingi.

    Ja jos joku, btw, ihmettelee rockbiisien vähyyttä listalla, niin tässä on tavallaan selitys. Vain harvat finkit ovat pystyneet originaalien tasolle, ylityksistä puhumati. Ruuhkaa syntyy tuubaosastolla.

  11. Vaikka paljain jaloin

  12. Esittäjä: Irina Milan, 1967
    Originaali: The Beat Goes on (Sonny & Cher, 1967)
    Sävellys: Sonny Bono
    Sanat: Jyrki Lindström
    Levytys: His Master’s Voice TJ 370

    Näin se menee: yhden soinnun (?) biisi vetävällä melodialla. Pop-nerokkuutta. Ja Englundin kinkku hakkaa vaisuhkohkon originaalin kuusnolla.

  13. Tunnelmassa

  14. Esittäjä: M. A. Numminen, 1973
    Originaali: In the Mood (Glenn Miller Orchestra, 1939)
    Sävellys: Joseph Garland
    Sanat: M. A. Numminen
    Levytys: Love Records LRS 2021

    Huumoria kehiin. Tai »huumoria», kuinka vain. Mutta ei listaa ilman Nummista. Helga-neiti olisi ollut vähän kulunut, mutta entäs »Munat jäi vetoketjun väliin»?

  15. Kuningatar

  16. Esittäjä: Hector, 1969
    Originaali: Where Do You Go to My Lovely (Peter Sarstedt, 1969)
    Sävellys: Peter Sarstedt
    Sanat: Hector
    Levytys: Columbia MY 177

    One-hit wonder Sarstedtin hitti vetäistiin tuoreeltaan suomeksi ja vieläpä harvinaisen hyvin. Haetari haikailee valssin tahtiin pariisilaista alakuloa ja muutenkin tausta svengaa kevyen lennokkaasti. Kelpaa veivata originaalin rinnalla.

    Sanoituksessa Hector on valinnut intresantin ratkaisun. Toisin kuin vaikka myöhemmässä Juicen Paperitähdessä, miljöö on tässä pysynyt ranskalaisena. Ratkaisua voi arvioida; nythän biisin tyhjäpäistä kevytkenkä Marie-Clairea muistelee finni eikä fransmanni, mikä muuttaa asetelman hieman… »erilaiseksi», ehh.

    Mutta mitäs noista. Aina tämän kuullessaan jopa turkkulaine alkaa haaveksia Pariisin silloista ja löysistä naikkosista, patonki- ja viinikaupoille Ruokavarastoon yltyen.

  17. Olen syytön

  18. Esittäjä: Kirka, 1969
    Originaali: It’s Alright (The Uglys, 1965)
    Sävellys: Robert Burnett – James Holden – Jimmy O’Neil
    Sanat: Pertti Reponen
    Levytys: Scandia KS 789

    1960-luvun kolmena viimeisenä vuotena Kirka muutti musiikilliseksi kullaksi kaiken mihin koski. Biisit olivat hienoja, ääni tarvittavan herkkä ja raaka, ja levy-yhtiö Scandiassa hommia hoitelivat asiansa osaavat heebot.

    The Uglys -yhtyeen originaali ei ollut kaksinen, mutta finnikäsittelyn tuloksena oli silti klassikko. Osansa on taaskin loistavalla sovituksella (jokos Paroni oli puikoissa), mutta kyllä myös Kiril vetää hienosti tunteella.

    Tästä on spesiaalimuistoja. Upinniemen sotkun synkissä fiilareissa oli perin helppo samaistua.

  19. Ala vetää vaan

  20. Esittäjä: Vera Telenius, 1985
    Originaali: Neme Quitte Pas/ If You Go Away (Jacques Brel, 1959)
    Sävellys: Jacques Brel
    Sanat: Liisa Ryömä
    Levytys: Polarvox LJLP 1056 (LP)

    Legendaarista Jacques Brelia on versioitu runsaasti, enimmäkseen raiskaten. Veran elämänmakuisessa vedossa on kuitenkin kaikuja originaalin rupisuudesta. Osansa on hienolla suosikkisanoittajallani Liisa Ryömällä, joka tekee levottomia ja eläviä tekstejä. Ei siis mitään juicemaisia siloisia tiiliä.

    Ja Vera-vainaa on aina Vera. Veraansa vailla. Olemme.

Jätä kommentti