Huanot turkkurunot #1

Sain jostai tämmöse sukkela irikse. Et ko netti o väärälläs kaikelaissi runoi, ni miksem määki. En ol kirjotellu simmossi ko viimeks 13-vee, nii et jourun alottama aika kauka. Mut jos vaik viire vuare pääst sais jo haastettu Laaksose Heli. Meinate, jos hän ruppeis huanonema sama tahti. :P

Juu, tämmöne o eka huano. Kekkasin tosa filomatkal.

Euroviisuitte / aika jo koht o.
Turha luulotel / et pöyräs loht o.

© 2007 JL

Tiärä sit seuravast millo tule. Mut enä ei voi sanno etei sivul muka olsis runo. Ha.

Julkinen eläin

Päätin sitten männä viikolla ryhtyä julkuksi, muiden helppoheikkien tapaan.

Helppoakin se on, ryhdyn nimittäin sanoittajaksi. Jos kerran muudan Talonmies saa aikaiseksi armotonta menoa, niin dibbadai: kyllä täältäkin pesee. Tavaraa on pöytälodjut täynnä, pitää vaan ryhtyä jalostamaan.

Kättelyssä tuli tosin ämpärillä niskaan kun lainasin kirjastosta V. Artin alan perusteoksen Runoanalyysi ja runotekniikka [WSOY, 1932]. Odottelin viattomasti jotain max. 48-sivuista pikku tiivistelmää perusjutuista, mutta herddileeris: kirja onkin 452-sivuinen(!) tiiliskivi.

Taitaa matka tähtiin muotoutua hieman kuoppaiseksi. :P