Mummonmökki

Taas se miälihalu tuli. Erellisest onki aikka, nätti 25 vuat takaperi.

[mummonmökki saaristossa] Mahrak mää ol jollantappa kyllästyny. Kiärtämä näit samoi kulmi, päiväst ja vuarest toisse. Kauppa ei tost mihenkä siirry, danssilava pyssy paikallas, paikalline vaihetta omistaja mutei liiku.

Meinate, syksyl tule sentäs 24 vuat siit ko mää tämän torpan korkkasi. Aikas helkutinmoine pätkä kene vaa elämäst. Ja tiärän kyl et moni tähänki hinkuis asuma, see verra siisti platsi. Se vaa, ett mailma on muuttunu, menny yhtäkki katolles. Koht joutu pakenema erifärissi. Kauvas.

Letku tarttis ol. Sähkö ja airami. Huuperihuussi. Sauna. Kauppa alt kaks kilomeetri. Posti vaik tual kaupas, kerra viikos vois hakke. — Sähkölämmitys liika tyyris, kakluuni. Pysäkki alt kaks kilssa seeki. Ja lähin naapuri sais mialuste pyssy poijes näkyvist, siis assu ainaski kilsan pääs. Miks varte muuttama, jos se kiaku heti airan takka? :)

Nii. Kevät 1993 se taisi ol, ko se erelline iski. Hinku oliki sillo huamattava. Käven parit paikat kattomaski, Liaros ja Paimios, mut ne vaa ei ollu passelis kunnos. Vahtasin ankarast lehteiki, mutei löytyny. Lopultas tokenttusin. Lumityät, verenkiahuttamiset ja jokapäiväne klapishouvi — pisti funderama. Jospas sittekki vaa kattelis tota meijä talkkarii tosa pihal hikkomas…

Jaa-a. Mahraisiks tul ikävä sitä kaupunkin mekkala? Kummottis mökkihöperö elele; juttele ittekses ja juakse varjoas pakko, härslaaki heti ko pusikos rasahta? Makka pimjäs tulpat korvis ja orotta et Luaja korjais omas poijes…

No, ekaks tartte saara rojut myyty. Siihe mene ainaski vuasi. Mut katella kaunei kuvei, ei maksa mittä.

Minä ja vihapuhe

Kyl määki. Turus.

Yhdyn seuraavaan sitoumukseen:

»Sitoudun kirjoittamaan vihapuhetta aina, kun joku kansan äänillä mandaattinsa saanut poliitikko tekee maanpetoksellista politiikkaa, kun lehtineekerit valehtelevat mainosrahoitteisissa läpysköissään, kun suomalaista työtä tai suomalaista ihmistä halveksitaan, syrjitään tai haukutaan.

Sitoudun vihapuhumaan takinkääntäjiä, korruptoituneita poliitikkoja ja vieraiden maiden suunnasta tulevia käskyjä tottelevia ministereitä vastaan.

Sitoudun vihapuhumaan, kun valtaa käytetään väärin, kun maan johto rikkoo Suomen lakia tai puolustaa rikollisia, jotka ovat maassamme ilman laillista lupaa tai aitoja asiakirjoja.

Sitoudun vihapuhumaan sananvapauden nimissä, ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta, jokaista roistoa, maanpetturia ja puukkojunkkaria vastaan.

Kauan eläköön vihapuhe!»

– – –
Petri K. Kaivanto/ Fb, 4.10.2017
via (»ystävä») Heikki Mannersuo

Baitövei, äskenki oli pakko. Vaikken muutko käven kaupas.

Siäl meina seisos SPR-tiski ko tatti ja jokune uuvatti — pätse rinnas. Prkl. Oli pakko kyssy: »Kui sää kehtaat! Vai kerätääk täsä plätä Suamen asunnottomil? Vai meneek mani paskasis vaipois röhnöttävil vanhuksil, ketä henkihiäverissäs makka Sekoomuksen pyärittämis nälkälinnois? Vai saisiks täsä hiukka avitta Turku–Irak-lentomatkoi — menolippu varte?»

#Suvakki vahtas munt ko sonni uut veräjä. »Ei tämä mitään sellaista…» — No, veri o punast mutt kiärttä huanost heil, kyl mar sen ny jokane jo tiätä.

The killing fields

Siitä tuli eilen kuluneeksi kaksi kuukautta. Puolielukka islamterroristi murhasi kaksi viatonta naista Turun keskustassa. En unohda. En koskaan unohda.

Tosin, sanottavaakaan ei juuri ole. Mistäpä löytyisi tarpeeksi isoja sanoja. Mitä voisi valuttaa silloin, kun kokonaisen valtion johto yhtäkkiä ryhtyy hourailemaan mielenvikaisen lailla, eliitin haltuun junaillut tiedotusvälineet säestävät kuin yhdestä nuotista, ja mitätön mutta äänekäs suvakkilauma vinkuu järkensä menettäneenä. Isänmaa on varoittamatta muutettu orwell-valtioksi. Keneltäkään ei kysytty. Ennusmerkkejä ei ollut. Ei tarpeeksi.

Josko raapaisu mediasta. Nimenomaan paikallisesta. Se mitä on nähty on varmaankin nihilismin huippu. Turun Sanomat, Turkulainen ja Aamuset, kaikilla sama laulu. Verisistä vainajista viis, sen sijaan barbaari tappaja on(kin) yhtäkkiä sympaattinen, kohtelias ja harhaanjohdettu nuori; ihan jopa kuin »yksi meistä» (kuten harhainen kirkon mies möläisi). Joku voisi ehkä kysyä, kuinka hyvin nukkuvat päätoimittajat yönsä? Ikävä kyllä vastaus on selvä. Eikä tilanne mihinkään edes muutu, ei ennen kuin uhreiksi valikoituvat eliitin lapset tai sukulaiset.

The Killing Fields on vaikuttava sotaelokuva vuodelta 1984. Myös kotikaupunkini muuttui tantereeksi, sen kenttiä ovat nyt kauppatori ja Brahenkatu. Vallitsee poikkeustila, de facto. Mikä paikka punataan seuraavaksi?