Aika kuluu

Käväisin joutessani laitakaupungilla. Nuoruuden maisemissa.

[Puutarhakatu 30]Vain vähän oli muuttunut. Krostalo entisellään. Kirkko! Kauppa myös, baari, kioski, leipomokin. Tosin kaupoista oli elossa vain se toinen. Lihakauppa Jokinen taisi joutua EU-bulkkimoskan jyräämäksi, kuten jokainen Suomen itsenäinen pikkupuoti. Joskushan niitä riitti kylki kyljessä.

Käppäilin muistoksi sen kauppareissun. 500 m. Tuli kaikenlaista mieleen. Kuinka aika kuluu. Että jos silloin aikoinaan joku naapurini synnytti kersan, on se beibe nyt 40-vuotias. Ja jos beibe 20-vuotiaana pukkasi uuden, on po. lapsenlapsellakin ikää jo 20 vuotta. Jos ne eivät olisi poiskaan sieltä muuttaneet, teoriassa olisi siis vastaan voinut käpytellä samojen kulmien kaksi aikuista äijää, minulle jo tuntemattomia. Ehkä ne istuivat siinä baarissa.

Time runs fast? Ei se kyllä mihinkään kulje, jaloitta seisova käsite. Eikä varsinkaan juokse. Kuluu vain, haipuu haperaksi, menee pois.

Vai tehdäänkö tietokoneella?

On se vaa niimpal hianoo. Dikiloigga.

Jokku vähä vanhemmat voi viäl muista, et miltappa vanhas mailmas hommatti henkkari. Kauhian vaivalloist. Joutus juaksema passikuvas ja jetsonilaitoksel, kaks kertaaki oikke. Ja joku surkia paffiläpyskä kätte. Härin tuskin kehtas näyttä, jolsei erikses ureltu.

Thän gaad, insenjööri kekkas dikin. Nykyjäs tartte enä… *krhmm* juast passikuvas ja jetsonilaitoksel, kaks kertaaki oikke. Onneks hinnat hiltonis. Pal kivemmalt se tunttu rynni platsist toisse, ko arvokas reissu. :b

Verrataas.

Passikuva nyte otti yht kauva ko 1994. Sillomailmas nökötti marketin kulmis passikuvakopei, automaatei. Se mv-foto tais maksa parikymppi, nätti 5 eurdo. Kauppareisul koppisse ja *RÄPS*. Tänäpä täytyy kansalaisen kuskat ruhos potrettipuljusse. Kammeral se kuva nyttekki oteta, mut kert joku sen dikin kekkas, ni se täyty lähettä piuhaa pisi laitoksel. Ilmankos onki 3-kertane hinta. 14,50€.

Ans ol. Hakemuski tarvita. 1994 mentti tiskil ja kynä sauhus. Nyte avata laitoksen weppisivu ja naputella mitä tartte. Paitti, jolsei plompuukist löyry pankkitunnuksi. No mitäs piänist. Ja se hianodiki lähettäis henkkarin kottiinki, paitti, tartte ol ennestäs passi taik henkkari. Wott? Olek mää keskel Monty Python -sketsii?

Täytyy siis
a) ravata konstalaitoksel toristamas et on mää
b) ravata konstalaitoksel hakemas se klappu sit joskus.

Kummottis toi a toristeta? Kysyyk ne et oleksää Muhammed Ali Baba? Joo olen, tottkai olen, en kai mää täsä muute. — Taskus kyl painais esmes ajokortti, passi, sotilapassi, sv-kortti ja bussikortti, kaikis kuvaki. Ne vaa ei kelppa. Nee on vanhoi. Ne ei ol diki. Ne haise salppiatarilt ja mullalt ja pihkalt, ja ne o paffist värkätty, melkkest ko Mesopotamis aikoinas. Onneks o simmone ko tunnistamismenettely tjsp. Varmast siin kysytä ett onk sun iskäs Muhammed Ali Baba I?

Nii. Kert henkkari puuttuu vaik hake ittelles henkkari, ei voi torista olevas NN. Ei saa henkkarias kottisse. Tartte ravata tunnistukses, ja sit hakemas se valmis läpyskä. Täsmälles sama kiarros ko 1994. Ketä naurutta?

Tämä diki on kans niimpal hiano, ett vaik lähettä naamakuvas, teke hakemukse ja maksele poijes, ni homma ei sunkka eristy. Tunnistus. Se vaa, ett lähin aika heijä dikiaikavarauksist löyty parin viikon pääst. Paraisten poliisitoimistost. P-A-R-A-I-N-E-N. Liki 20 kilsa erestakasi onnikas, yhre dikin takia? Älkkä ny stana. Joo, keskustaski olis pollarit asemal. Kuukaure pääst. Dikidikidiki.

Henkkarin hintaa vuarelt 1994 ei enä muist, mut panna vaik huntti. 25€. Foton kans laitoksel, vartti ja valmist. Viikon pääst klappu kätte.

Passikuva: 14,50 (5,00)
Henkkari: 54,00 (25,00)

Simmottis. Ei voi sanno etei dikiloikka olsis hiano! Yht paljo vaivaa ko 25 vuat takaperi. Säätämist ja orottelu tuplast enemmä. Ja hinta liki 3-kertane. Artisti maksaa!

Löytyisiks jossan päi Tellust viäl dikivapaa läntti, ilma mittä koohotust?

Väiski

Nimi. Simmone se oli, sen nimi. Ope. Joskus koulus.

Väiskil riitti karisma. Näyttiki Tauno Palolt. Jämerät  170 sentti. Musta salkku kainalossas, pitkä palttoo ja käveli sillai jännäst. Heilumal. Tiäsi helvati hyvi, et millai käsitellä teini-ikässi sällei et ne pysy pulpetissas ja turpa rullal. Väliste irrotteli omaperäst huumori, simmost mitä ei kykenny toistama, tilannekomiikkaa niinko. Osani sain jopa määki: olin meina jostan hommannu mustan lerppahatun, ja ko Väiski sen yhten aamun äkkäs, ni heti räppäs: »Jaaha — Isä Camillo!».

Muute hyvä, mää moukka vaa en tiänny ketä simmone camillo mahta ol.

Väiski lipsatti miäle, ko rupesin funderama. Et kui ne opet ain näyttiki liki 5-kymppisilt, vaik oikkiast olis ollu esmes 25. Ja et ne mukamas oli aikussi. Ha! Mää luule et ykski meijä ammattiope oli joku  23 vee. Hikiset viis vuat vanhempi, ja opetta meil millai eletä. Ilmankos tuli sällist tämmäne…

Väiski oli 3-kymppine. Luultavast. Aikune, ehrottomast. Me klopit katotti hänt ylöspäi iha huamaamati ja siin samal opitti assiat niinko koulus kuuluuki. Simmone piräis open ollakki. Olkko ikä mikä vaa. Mut mää vähä luule, etei Väiskei enä tehrä. Yliopistos kohnata sukupuali ja leikellä tarroi huusirivitten ovisse.

Mummonmökki

Taas se miälihalu tuli. Erellisest onki aikka, nätti 25 vuat takaperi.

[mummonmökki saaristossa] Mahrak mää ol jollantappa kyllästyny. Kiärtämä näit samoi kulmi, päiväst ja vuarest toisse. Kauppa ei tost mihenkä siirry, danssilava pyssy paikallas, paikalline vaihetta omistaja mutei liiku.

Meinate, syksyl tule sentäs 24 vuat siit ko mää tämän torpan korkkasi. Aikas helkutinmoine pätkä kene vaa elämäst. Ja tiärän kyl et moni tähänki hinkuis asuma, see verra siisti platsi. Se vaa, ett mailma on muuttunu, menny yhtäkki katolles. Koht joutu pakenema erifärissi. Kauvas.

Letku tarttis ol. Sähkö ja airami. Huuperihuussi. Sauna. Kauppa alt kaks kilomeetri. Posti vaik tual kaupas, kerra viikos vois hakke. — Sähkölämmitys liika tyyris, kakluuni. Pysäkki alt kaks kilssa seeki. Ja lähin naapuri sais mialuste pyssy poijes näkyvist, siis assu ainaski kilsan pääs. Miks varte muuttama, jos se kiaku heti airan takka? :)

Nii. Kevät 1993 se taisi ol, ko se erelline iski. Hinku oliki sillo huamattava. Käven parit paikat kattomaski, Liaros ja Paimios, mut ne vaa ei ollu passelis kunnos. Vahtasin ankarast lehteiki, mutei löytyny. Lopultas tokenttusin. Lumityät, verenkiahuttamiset ja jokapäiväne klapishouvi — pisti funderama. Jospas sittekki vaa kattelis tota meijä talkkarii tosa pihal hikkomas…

Jaa-a. Mahraisiks tul ikävä sitä kaupunkin mekkala? Kummottis mökkihöperö elele; juttele ittekses ja juakse varjoas pakko, härslaaki heti ko pusikos rasahta? Makka pimjäs tulpat korvis ja orotta et Luaja korjais omas poijes…

No, ekaks tartte saara rojut myyty. Siihe mene ainaski vuasi. Mut katella kaunei kuvei, ei maksa mittä.