Bluesia Laivurinkadulla

No ei ainaska katrillii ympyräs. Kälätelläs ehtoon ratoks silti jotta.

Kotoleikki on nyte viiko mittane, siis täsä talos. Kerrostaloluukus. Sitä enne sählätti pariski hotlas, likelt vko niiski. Kuvioki o iha hiukka sukkelan tunttune. Yks äijä hakkas köökkii palaasiks, toine heepo (ja virma?) viritti kuivureit, talkkari pyäri jalvois; Vee-virman sälli taas kertto mitä tehrä, jos ossa ensiks kyssy, ja tämän kämpän ja mun välis häärä kolme välikät. Hyvää pvää, kirvesvart?

Kämpäst olis paljoki sanottava. Napsuttelin kuveiki, eten unohra, mut palata. Nyte riittä sanno, et torppa o muavine, ältsyn epäerkonoomine ja sisäl loju kokonaist neljä moterni hvetinkonet, mitä mää en ikän mihenkä tartte. Plus sauna ja ilmastodontti. Plusplus iha helvatumoine hintta — sattusi kuulema. :O

Tosa lauvantain käven koton käänttymäs. Kas kas. Kuivuri oli köökist karonnu! Täytyki huame kyssy, joko tiäretä paluupv. Hyväs lykys voisis tämä vko riittä, evakko. Hurra.

Joobs. Elämä pikkase seiso. Näi lyhkäne aika (ja hotla- yms. seko) on varmast huanoin mahrolline. Ei kerkki asettuma. Ei tiärä mitä tarttis kottotas traijat. Ei oikke ossa tehräkkä juur mittä, kert kaik o vähä niinko viarast. Säästöliäkil, hiljakses ettippäi.

Noh, valitukset o tiätyst niinko viran pualest. Mittä hättä o. Sitäpaitti, kunha taas kottiinki pääse, urputukset jatku siäl pääs samal tahril. See verra finkki. :b

Veni, vidi, meni

Pikane päivitys vaine.

Sälli käväsi, biletti ja häippäs. Jokune kommellus inkluudid, mut nehä kuulu nuartte puuhi, eikä sitäpaitti koskenu munt eikä hänt. Tiätystkä. Nastat pari pvää — aika loppus keske ja simmottis, niinko enneski.

Täyspäine o erelleski. Iskä tykkä. Ja koitta roikku porukas. :b

Go Johnny go

Puuhapv.

Leguuri ventta 13.00, siihe piikki perässe. Käpytys cittarisse. Linkkarin kans toril, koippe toise ette — apoteekki, lättyliike, Kela. Lopuks taas onnikka, yli oman pysäki Itelliaanosse ja reipastelu metikön läpi takas kottisse. Huh. Neljä tuntti?

Tori o toho aikka jo pahus soikko kines. Lähivihannat jää ostamati, herkkusavulahnast puhumatika. Olsis tarttenu kiärtä toistappäi, mut kuka tiätä kui kauva joutu Kelas röhnöttämä, nykyjäs.

Joko mää muute kehusi, et kyl kotokaupunkki teke välil jotta hyvääki *wirn*. Turkku meina hommas uusei linkkarei ja peräte pihistelemäti. Hurra. Oikke pirtsaka orankei ova, penkit kans, ja sukkela haju, uus.

Kantsi nautsikel ny. Vuare loppu mennes pennaviikset o viillelly kaik baaskaks.

Ranskan maalla kaunis päivä vaipui juuri iltaan

…ko Uittamol jo kuarsatti. Mut maa oli sama.

Ranskas oli oikke hauskast. Mukan oli tuttavapariskunta mut heijät karoti kättelys. Miittinkin sijast toikkaroisi kaupunkil ominpäite.

Hotlast meni karul liukuportaat misä automaatti toimis markal. Söhläsi maksus ja koko porras jumittus. Seuravaks olinki jo korttelikaupas, joku isketty ämmä fölisän ja ihasteli halpoi hintoi. Ihan toist ko Suames. Hyllyst kylläki löytys finkkinakei ja niis oli kaks hintta; suamalaine ja pualt alempi franskalaine. »Aika hyvät vientituet!». Pariskuntaki oli yhtäkki viäres. Mää heil esittelemä leippähylly, misä limppusiivui myyti ilma mittä pakkamist ja puali ilmatteks. Sit piti lähte pilettämä, mut mää pahus heräsi.

Mää ole viime vuasin ollu ussest ulkomail. Tavan takka seikkaile Espanjas, syyt en ossa sanno. Tyypillisest ole ain humputellu koko viiko ja kauhia kiirus hotlast konesse, taik sit avain o karoksis taik muut hässäkkä. Vissi olis kutistajil jotta sanomist toho. *wirn*

Luen hotellissa rietasta julkaisua

Oliski. Mutei jallust puhetka ja luukkuki o enämp majakortteeritalo. Eikä muuteska naurat.

Remppaevakost tuli eri ko arvasi. Tuntus olevanas helpolt vaa häippäst ain päiväks, mut ei se nii menny. Yhreksä (9) tuntti joka päivä, misä sen saa poltettu? Yhre päivä sain tapettu kirjastos ja puistonpenkeil ja siinki oli tekemist. Vaik onki Läppy ja puuhamist ja kirjoiki voi lukke, ni ei wanha jaksa millä möllöttä toolis. Eikä hälinäs. Tartte pääst seljälles, huapatossutehtal.

Nii et. Oli pakko tehrä hotellivaraus viikoks. Ainaki.

Lojun nyte hotlahuanes ja naputtele. Joka aamu täyty koton herät 06.30, et kerki poijes enne klo 8 — sillo alka poramine. Mekkala lakka klo 17, nii et takas kotti päi voi lähte 16.45. Matkoihi mene joka päivä 1 h 45 min ja 24 markka. Ja vaik sainki puhuttu viiko keikal kohtu hinna, ni kivast nappase kolon pudjetti. Normihinta Turus o nafti 300 mk/vrk, siit voi päätel.

Vaikkia mittä hyvä sanno. Mul oli siisdit suunnitelmat kesäkuun lopul. Mut sen sijast, et kämppä nyte kiiltelis ja uuret hyllyt notkuis nätis järjestykses, ni kaik loju misä sattu kauhias sotkus ja äijä seila pisi mailma hukkamas aikatas. Äkki ei kyl unhotu, tämä kesä.