Älä Emmi…

…ota ennemmi tilaisuurest vaari. Taik siis muari. Nuari.

K

akstuhatluku oli moneltappa kehno. Kylmä vihurit puhalteli eikä musan pualelka pomppima päässy. Ratio nytkähti. Villevileenit, tämä sulojen henkine suku, kekkas soittolistan ja sitä myäre katos pallit; toimittaja muuttus toimittelijaks. Sil tiäl sit ollaanki. Valopilkut — nee oli vähis jo sillonki.

[Emmi: No Nothing] Yks säre osus hylly. Emmi. Salaperäne Vilppulan Veega, ketä noi vaa varottamati keinahti framil ja samaltappa siält sit katoski. Kaks kiakkoo mun miälest kerkis tekemä. Tämä kakkospläjäys No Nothing (2002) korista kokoelmi, kirpparil tuli joskus napattu. Veivailen sitä nykyäski, pari kertta vuares. S’oon iso kehu, sano. :b

Mää ihmettele. Miks varte hän ei preikannu? Siis sillai oikkiast, kunnol, ulkomail, Euruupas. Kyl sitä sillomailmas paljo pahemppa sondaa levitetti listoilt viattoman korvisse, joka päivä ja mittä häppemäti. Eik hänt vaa huvittanu? Vai käveks siltappa ko 1970-luvun finkeil, ei osattu tyrkyttä. Kaikemailma hanoiraksut ja yätoivot kyl pantti rahoiks. Mää murhetu!

Kantsi kuunnel. Korvilot auki. Kiakko on tasapainone, täynnäs hyvei laului. Nätist kilkutettu ja viksust veretty. Emmi putsa plattiat kaikil pakarisil ja varttiaaseil!

Procol Harum – Turku 3.10.2017

Aikast hiano ehtoo oli. Par tuntti huratti ko siivil ja kaikki kuulti mitä tarttiki. Kompo soitti hianost ja herra Brookerin ääni oli timmis kunnos. 72-vee!

[Procol Harum: lauteet] Sinihämyne lava, taustanas iso loko. Procol Harum ja Novum. Hiukka hämmentävä näky. Kiartuet mainostetti (tiketissäki) et »Whiter Shade of Pale — 50 v. juhlakonsertti». Näköjäs sit samal promoseeratti uut alpummi ja aktin alkupualel hra Brooker usuttiki sitä ostama. Ok. Tyätäs he tekevä. Leippä syävä. Munuaispiiras. Fish änd chips. Papuja paahtoleivällä…

Äijät pomppas lauteil ilma kommervenkei. Jokane ravas paikoilles ja BÄNG, eka biisi soima. Mää tykkä tost. Ei mittä hapatust ett lovely to see you again, Russ… Finland, suara päät menoks vaa.

Kappaleit en pahemmi tunnistanu, niit uuremppi. En sunkka hetikä ampunu (ittetäni), kert mun viimisin Procol-plätty on vuarelt 1975, Procol’s Ninth. Vissi on senki jälkke huuperi virrannu. Ei ne miäle kyl jääny, paitti »Business Man» mikä oli suht köyhä, ja toi nelone (?) mikä kuulosti suunniles Aeroshittilt. Onneks väleihi veretti kolme timantti plus »Sunday Morning», mikä onki helkuti hiano (uus) pualiballadi. Lopuks viäl kitaristi Whitehorn väänsi kamppe ja lokit rupes kirkuma, ja siihe oliki hyvä lopetta eka setti.

Procold Harum – Turku 3.10.2017

Old? Validi väite? No ainaski Aurajoes on huuperi virrannu see jälkke ko lintuparvi lehahti ja »A Salty Dog» starttas. Ruissalos. 1974.

Huamen ehtool toristeta. Turun Logomo. Klo 20. Käytännös loppussemyyty.

[Procol Harum tiketti] Ihan nuarei ei enä olla juu, eikä ol Procolika. Ainuva orkinaalijäsen on Gary Brooker. Trumpali B.J. Wilson, mun suuri idoli, vainautus jo 1990. Orkesteri ei siit ikän toipunukka, ei ainaka mun korvis, ja kaik muut pystyki *köhh* korvama, paitti noi kaks. En ol eres viittiny tarkista ketä siäl soitta.

Ja just tonki takia, orotuksi ei pahemmi ol. Brookerinki kalenteris lukke jo 72, eikä ne muutka mittä koltiaissi ol. Hyvä jos ilma sydäreit selvitä… :)

No, kappalatoive löyty tiätyst. Jos »As Strong as Samson» kajahta, ni… vois melkke vääntä napolilaisest ett »kuulla Samsoni ja kuolla». — Kualema voi kyl ossu huamen muuteski, kert kaupunkis luumuile ussempi tuhat partakakara. Justha uutisis lukke ett Amöriikas lahratti taas porukkaa konsertis. Ett jos henki lakka kulkemast, ni tattis vaa kaikil kaikist vuasist. Ja toivottavast Orphani istus eturivis.

Toive makka tyhjän pääl sikäli, ett noitte kans on tähä asti käyny huanoste. Bossi jätti soittamati mun hinkuman »The River» (2003), ja John C. Fogerty kehtas seurat peräs, »Lodi» (2005). Olsiskos Brookkeri jo oppinu tavoil?

Procolin pääsen viäl näkemä. Purple ja Heeppi ehken orottais. Sitt onki nuaruure kovat pumput kuapattu.