Älä Emmi…

…ota ennemmi tilaisuurest vaari. Taik siis muari. Nuari.

K

akstuhatluku oli moneltappa kehno. Kylmä vihurit puhalteli eikä musan pualelka pomppima päässy. Ratio nytkähti. Villevileenit, tämä sulojen henkine suku, kekkas soittolistan ja sitä myäre katos pallit; toimittaja muuttus toimittelijaks. Sil tiäl sit ollaanki. Valopilkut — vähis jo sillonki.

[Emmi: No Nothing]

Yks säre osus hylly. Emmi. Salaperäne Vilppulan Veega, ketä noi vaa varottamati keinahti framil ja samaltappa siält sit katoski. Kaks kiakkoo mun miälest kerkis tekemä. Tämä kakkospläjäys No Nothing (2002) korista kokoelmi, kirpparil tuli joskus napattu. Veivailen sitä nykyäski, pari kertta vuares. S’oon iso kehu, sano. :b

Mää ihmettele. Miks varte hän ei preikannu? Siis sillai oikkiast, kunnol, ulkomail, Euruupas. Kyl sitä sillomailmas paljo pahemppa sondaa levitetti listoilt viattoman korvisse, joka päivä ja mittä häppemäti. Eik hänt vaa huvittanu? Vai käveks siltappa ko 1970-luvun finkeil, ei osattu tyrkyttä. Kaikemailma hanoiraksut ja yätoivot kyl pantti rahoiks. Mää murhetu!

Kantsi kuunnel. Korvilot auki. Kiakko on tasapainone, täynnäs hyvei laului. Nätist kilkutettu ja viksust veretty. Emmi putsa plattiat kaikil pakarisil ja varttiaaseil!

Jysärilista Top10

He. Yleäksäkx näky leikkivä listapelei.

Ysärilista Top10
  1. Nirvana: Smells Like Teen Spirit (1991)
  2. Deee-Lite: Groove Is in the Heart (1990)
  3. The Cranberries: Zombie (1994)
  4. Guns N’ Roses: November Rain (1992)
  5. Haddaway: What Is Love (1993)
  6. Queen: The Show Must Go On (1991)
  7. Culture Beat: Mr. Vain (1993)
  8. Suede: Trash (1996)
  9. The Prodigy: No Good (Start the Dance) (1994)
  10. Garbage: Only Happy When it Rains (1995)

En sunkka tahro pilotel kenenkä ilo, mut totanois…

Tosa heijä topissas keikku seittämä kippala joist wanha ei ol ikän eres kuullu. Listan kymppäpumppu on kans aikalai osuvast nimetty. Ja entäs kotomaan ihmeet? Ne kaik mitä myyti triplatuplamekaplatinakaupal ja honukki valutelti ja patsait pyst jaetti… :/

Albert Hammond — The Free Electric Band (1973)

Albert Hammond: The Free Electric Band

© CBS Epic EPC 65554 ● 1973

[Cover: The Free Electric Band] Menin tosa utelema rapiat viikko takaperi JukeQuizis, et »mitkä seuraavist on Albert Hammondin hitei?». Kaks oli tyrkyl, »It Never Rains in Southern California» (vuarelt 1972) ja tämän alpummin nimikappala. Ihan kauhian hyvin ei kyl tiäretty. :O

Hammondil oli hetkes. Varsinki 1972–73 äijä paiskas lujan läjän hianoi laului, ittelles ja muillekki. Tämä Ilmane Sähköpumppu oli The Breikkilevy ja pysyny munki miäles. Plattaa soitetti rarios, Viikon pop-lp taik jotta simmost, ja erikoise syväl uppos ballaadi »For the Peace of All Mankind». Sitä tuliki etitty ankarast 90-luvu puales välis ämppärei kyhätes. — Sittemmi hepun hittikynä tylsys enkä hänest mittä juur kuullu ja oveeki nakersi jo punkki. Nii pal kauhia ero. Pualiakustist loistopoppi ja… no nii.

Mahtihittitrion täyrenttä »Down by the River». Juu, »Varrella virran». Ja vaik toi caveri onnistuski, sortus kivireki-Kirka alamäessäs raiskama »Californian», 1983. Brkl. »Rokkibändi» oli pualestas Alwari Tuohitorven tekossi 1974, eikä lopultas iha huanoka.

Parhaimmillas Albertil oli kaik hallus. Tarinat on mukavi jolsei erikoissi ja melodiat solju ilma mittä vaiva. Jo monet nimetki o hianoi. »The Peacemaker», »I Don’t Wanna Die in an Air Disaster», »The Day the British Army Lost the War», »Smokey Factory Blues». Hän teki kans kovaa jälkke toiste kans kimpas; Lee Hazlewood ja Carole Sager tule heti miäle. Varmast kilise klokut ko mainita vaik »The Air That I Breathe» ja »When I Need You».

Okey. Ei hän ny mikkä Dylani ol eikä eres Chapin, Cohen taik Coyne. Gibralttarin Alatalo? Edu? Pembroke?? — Nii taik näi, tyylikäs poppis ny vaa sattuu kelppama iha vuasist roikkumati. Jolsei usko, voi verrat mitä kuana nykyjäs tuuteist valu. *pannas tost aa-puali pyärimä…*

Slade — Slade Alive! (1972)

Käven kohnamas kiakoi eilä. Niit mustei, reikä keskel. Valutellas jokusist, yks kerrallas, ja pahuttas ja vaihteks, hintajärjestykses. Sen mukasest ko mennä pomppa nipu pääl Slade ja live.

Sukkela lätty, pakko sanno. Ei välttämäti mikkä elämä suurempi ja mahtaak kiivet missä kaikkie-aikoje listoilka. Liika pal sitäpaitti pulitinki, 20 rossa ylitte. Mut tämä ny vaa sattu olema yks niit nuaruure levyi, juur niit, mitä porukoitte kans sählyluukus huuratetti, kapiselt kasettimankalt. Slade oli kova sana siihe aikka, 1972–73. Männä kymmenes vuares olenki hiplannu tätä monet monetuiset kerrat.

Baitöwei, hamsterin eka homma o nykyjäs, kotti päästes, ain se sama. Netti auki ja kattoma, mitä tuli oikkiast ostettu. Levyist o billioona verssio, monis eri mais, eri kansil, eri kappaleilki. Ainostas erkki erotta airot phouneist, siäl paikan pääl.

[Slade Alive! -kansi] Ylläri tuliki heti. Slade Alive! ei o aito live. :O

Se o samantapane feelu ko Kirkanki »live» vuarelt 1967. Varata joku (mitätöine) studio, kasata vaivaset vahvarit lattial, valkata jokune sata fani pilottama kalsonkis, ja nauha pyärimä. Ilmankos munst ussest tuntuski kovi kummalliselt sillo aikoinas, ihanko olis siin levys ollu jotta vikka *baaska mankka!*. Ja taaski joutu sanoma — tiato lissä tuska. En olis tahronu tiätä. :/ Osin samast syyst, jätän kuuntelemati nyte. Mennä 40 vuare muistoil.

Sladen cover-valkut ei o jokapäiväissi ylensäkä. Täsäki he ensiks vetä yhre mun suasikkiballaadin »Darling Be Home Soon», ja platan päätteeks 8 minsan versuuni klassarist »Born to Be Wild». Seuraaval levyl (Slayed?) sai käsittelyn Janisin »Move Over». Ei kylmänny, ei. Jos oikke muistan ni menopalat kulkke ilma sanomist eikä Noddy sunkka säästel. Vähä sillai Riku-mallisest raspittele.

Kansi näyttä silt et pumppu juur loikkas meijä itärajan ylitte. Manu ei olsis suastunu. Färinäkymä o sitäpaitti kovast sama ko Arja-tädin kiakos Laula kanssani toveri, mut nehä ilmestyski melkkest peräsi.

Seuraval kerral kälätellä Jethro Tullin… enpäs sanokka.

# Post skriptumi

Kaukaloitte viärel ilmestys pari henkeheimolaistki. Oli oikke mukava pälättä, Sweetist, Genesiksest, Procolist, Nazarethist ja *krhm* Van Der Graaf Generatorist. Yks kerämise hianouksi. Pääse välil unhottuma.

Mikko Alatalo ja Coitus Inc — Viimeinen lehmipoika (1978)

Pualiklassikko, pualivahinkos, hyllysse. Kyäräsi meina piremmä aikka sitä seuraavan vuare kuplettikiakko Onnenpoika. Kui ollakka, yhyti männä viikol kummakki.

Lehmipoika-lätty sattus aikoinas huano rakose. Alatalo–Rinne rustas rakkauslauloi, muu mailma huuratti Pelle ja Clashi. Multaki meni itte alpumi sillo ohitte, mut kolme kappala ei: »Hannelore», »Pequeña» ja »Hyvästi, Mona». Toho voi lisät nimibiisin (minkä kuulin eka kerra vast ny), ja siin onki killeerit. Oli näköjäs kyl tiaros. Ne o kummanki puale alotus- ja lopetusvedot.

[LP-kansi] Mää olin nuari ilma nettei. Musan kuuntelemises riitti pikkase haastet. »Hannelore» oli iha liäväst erikoine hunnihumppa, ja vaik sainki sen kaseetil, ni aikast moni kohta ei kyl auvennu. Tuubingeni? Zaizaizai?? Leebenvurstin marenki??? :)

Sama koske osalttas »Pequeñaa». Siinhä o hispaanomeininki. Kertsis verellä espanja, (hiano) sovituski o lattari. Noit molemppi onki kiva tutkail tekstiliitteest nyte. — »Hyvästi, Mona» ei o mun suursuasikki, mut se jäiki miäle muust syyst. Kappala veivatti aikoinas Levyraaris ja Klasu Järvine oli kauhuisas. »Tuossa melodian kohdassa EI VOI OLLA kromaattista laskua!». Vähäks olkkaris naurutti.

Toistan itteeni, mut pakko sanno. Näit ei enä tehrä. Ei osat, ei eres Alatalo–Rinne. Esmes toi »Hannelore» o ältsyn hiano stoory ja ittesäs ko piäni novelli. Kyse onki tarinankerronnast. Se taas ei onna, jolsei o lukenu muutki ko Suomi24-palsta. Mää luule, et jos mene toril kysymä joltai 25-veelt, et kuka oli Immanuel Kant, ni tulos o karu. »Putosik se BB:st?». Kui sillo vois eres ymmärttä laulun, tekemisest puhumatika?

Mää ole onnesan. Uuretas pyärimä. »Hannelore, Hannelore, sä tunsit vetoa marenkiin…»