Levymessut III — klassaria, ulokkeita ja Pinkkaria

La 11.9.2010 hommattujen levyjen arviointi jatkuu, tässä osa 3/4. Nivaskassa oli yhteensä 21 kiekkoa.

Käsittelyssä eli kuuntelussa ja kälättelyssä ovat seuraavat viisi lättyä:

Doors: The Doors, 1967

Doors: Other Voices, 1971

Bob Dylan: At Budokan  [live], 1978

Heads Hands & Feet: Old Soldiers Never Die, 1973

Pink Floyd: The Final Cut, 1983

Doors: The Doors (1967)
*****

[Kansi: the Doors] Doors-orkesteri ei ole ollut ihan übersuosikkini. Kyse ei tietenkään ole siitä etteikö combon kaanoni ja etenkin musansa taso riittäisi. Sattui vaan nuorna poikana käymään niin, että CCR, Zep, Sabbath, Purple ja jopa Heep (ubs) menivät ohitse; niitä kun soitettiin porukoissa. Omiin levyihin ei pahemmin teinarilla varaa ollut.

Oharit (sic) eivät jää tähän, vaan seurauksia on koitunut läjäpäiten. Joudun varttuneessa iässä hoivaamaan hyllyni kolotusta jaagaamalla mm. sellaisia artisteja ja orkestereita kuin Band, Dylan ja Zappa, pienemmistä puhumatikaan. Hyvä tietysti, ettei kuonaa tarvi kaivella.

Tästä Doorsin aika uskomattomasta debyytistä ei kantsi valutella. Kaikki tietävät ja ellei, väärä blogi. Melkein puolet stygeistä on klassikoita, ei ainuttakaan filleriä ja lopetuksena majesteettisen kohtalokas »The End».

Häpeäni on sentään vähenemässä…

Lue lissä…Levymessut III — klassaria, ulokkeita ja Pinkkaria

Levymessut II — klassarin tynkää ja glamia

[kansikuvien montaasi]

La 11.9.2010 hommattujen levyjen arviointi jatkuu, tässä osa 2/4. Nivaskassa oli yhteensä 21 kiekkoa.

Tässä osassa II ovat käsittelyssä eli kuuntelussa ja kälättelyssä seuraavat viisi lättyä:

David Bowie: Pin Ups, 1973

David Bowie: Low, 1977

King Crimson: Lark’s Tongues in Aspic, 1973

Nazareth: Play’n’ the Game, 1976

Rod Stewart: Gasoline Alley, 1970

Mister David Bowien koko (vinyyli)tuotanto on keräilyssä tietenkin. Oleellisin eli 70-luku alkaakin olla pinossa. Pin Ups (Pinups, Pin-Ups, ju neim it) on eräänlainen tribuutti, eli kuten kannessa seisoo: »These songs are among my favourites from the ‘64-67’ period of London – -». Bowie siis versioi muiden biisejä. Albumia taidetaan Bowie-katalogissa pitää välityönä jollei rip-offina, mutta minäpä diggailin! Kuulosti yllättävän hyvältä. Ainakin joutuu koville saman vuoden Aladdin Sane, jota pidän rankasti yliarvostettuna. Pitääpä kaivaa ja verrata.

Yksi syy muikeaan menoon istuu patteriston takana. Keskitason TSFM-kannuilija Mick Woodmansey on pantu pihalle ja tilalla kapuloitsee mestari Ansley Dunbar. Kyllä kulkee.

Tuttuja vetoja löytyy varsinaisesti vain kaksi. The Merseys -hitti (ja älpyn toimivin pala) »Sorrow», jota on kuulokuvatoosassakin veivattu vuosikymmenet. Ja The Easybeatsin »Friday on My Mind». Siitähän hra Harma teki yksi-yhteen finniversionsa. Mutta kameleontti Jones selviytyy kyllä muistakin biiseistä täysin kunnialla, ja onnistuu muuttamaan ne omansa näköisiksi. Sillisalaattia, toimivaa.

Staroja tippuvi: *** ½

Lue lissä…Levymessut II — klassarin tynkää ja glamia

Levymessut — reppu täynnä rusinoita

…»hän palaa taas, tuskin kaduttaa.»

Ei baaskempi reissu. Parin tunnin kiivas rupeama ja 21 kiekkoa kainaloon. Halpiskaukaloonkin tuli poistuessa sorruttua, mutta sitä kautta löytyi (vierestä) nivaskan mansikka, joten ollaan häpi. Yhtä lukuun ottamatta tullee jokaista kuunneltuakin, he.

Sen verran on tuossa plattaa, että jaetaanpa kuuntelut ja turinat neljään osioon. Tässä ekassa ne halpikset. Draaman kaari, siis. :b

Joni Mitchell: Dog Eat Dog, 1985

Outi Popp: Astu siniseen huoneeseeni, 1985

Steve Miller Band: Book of Dreams, 1977

Talking Heads: Fear of Music, 1979

Turo’s Hevi Gee: Santapaperia, 1989

Lue lissä…Levymessut — reppu täynnä rusinoita

Lättykestit — kuningattaremmin

Pitkämäkke oli eilä pitkä matka. Keske reissun tuli meinate hairahruttu viaraissi. Kyl mäkkeenki keretti, mut kiirus tuli.

Vartti jäi aikka plarat. Ei kerenny kauhiast mittä funderat. Toisen kaut goaliki oli pläkkiselvä: nii moont Queen-kiakko fölisse ko vaa löyty. Hinnastka ei ny nii… *wirn*

Elikkäs jottan senttäs:

10CC: How Dare You!, 1975

Joni Mitchell: Wild Things Run Fast, 1982

Queen: Jazz, 1978

Queen: Flash Gordon [soundtrack], 1980

Lue lissä…Lättykestit — kuningattaremmin

Lättykestit

Olin sotkemas Pitkämäkke mut kui ollakka. Koukkasi kirjaston ja Yliopistonkaru kaut ja mitäs siäl sit näkyskä: antikka misä en ollu ikän käyny. Eiko korkkama. Aikast nätti saaliski, sano.

Suara assia:

Harry Chapin: Verities & Balderdash, 1974

Emerson, Lake & Palmer: Pictures at an Exhibition  [live], 1971

Jackson Browne: Late for the Sky, 1974

Moody Blues: On the Threshold of a Dream, 1969

Smith: Minus-Plus, 1970

Who: The Who by Numbers, 1975

Pakko vähä hehgutta. Toi setti on kyl yks parhaist mitä ole kaapannu. Kaik o vähintäski passeleit ja joukos jokune klassariki (saa valkat). Hinnakki menetteli, 30 markka/laaki. Erikoise innoisan olen tiätyst Mr Chapinist — vihroviime tuli avattu hänenki katalookis ja viäl parhhast pääst. Tost löyty esmes hittiveto »Cats in the Cradle» ja ain vaa yht loistokas »Six String Orchestra».

Ja toi Smith, baitöwei, ei tiätyskä sit olsse Brittilän The Smiths. Tämä o Ihmemaan soulaava rytmipluusiorkesteri ja miki varrest löyty rokkidonna nimeltäs Gayle McCormick. Mul o yks häne soololättys, helkuti kovaa kamaa seeki. Ehkei ny iha Janis kalvetu, mut esmes Elkie Brooks ja Maggie Bell joutu jo kovil. Mihe vaa mahro lyyli karottu, eres nettikä ei tiät juur mittä.

Ai ne mun himoittemat Queenit? Noo, jatku huame. *virn*