Nostalgiatrippi — kaikki Beatlesin vinyylit kuuntelussa

Selailin aamupalaksi Steve Turnerin opusta Kovan päivän kirja – kaikki Beatles-laulujen tarinat. Alkoi vyöryä muistojen virta. Muuta ei ollutkaan tehtävissä: kuulokkeet korville ja kaikki vinyylit non-stoppina, yhteen putkeen. Uffs.

Please Please Me [1963]
[Beatles: Please Please Me | front cover]

Beatles: Please Please Me

Rupinen ja raakakin debyyttilätty. Tällä on aina ollut iso paikka sydämessäni, vaikka en osaakaan tarkalleen sanoa miksi. Jokin vain viehättää.

Kenties kyseessä on se tietty 60-lukuinen optimistisuus ja naivius, nulikkamainen ilo ja energia, joka tunkee lähes joka raidalta. Vielä ei olla kovia staroja eikä todellakaan mitään Suuria Säveltäjäneroja — puolet kamasta on lainamatskua. Asialla ovat pikkujannut Liverpoolista, joita on lykästänyt kun on peräti studioon päästy. Tuotanto on kolkkoa ja voikin puhua puolittaisesta live-levystä.

1980-luvun alkuvuosina muistan huudattaneeni tätä useinkin, perjantai- tai lauantai-iltapäivisin, ikään kuin viikonlopun alkajaisiksi. Erityisen vaikuttavia ovat edelleenkin Lennonin vokaalit lainakappaleissa. »Anna» ja »Baby It’s You» ja tietenkin päätösbiisi, klassikosti rokkaava »Twist and Shout».

Tippavalu uhkaa, varsinkin kun vertailee kaikkiin näihin munattomiin nyky-williamseihin. Jeesus, kuinka elinvoimaista rock joskus olikaan!

Leskisen tiilitehdas

Kymmeniä lättyjä ja satoja biisejä. Kirjoja, lehtiartikkeleita, suomennoksia ja muita tekstejä. 50-vuotisjuhlakonsertti ja patsas torilla eli hyvät naiset ja herrat: 30 vuotta Juice Leskistä. Mutta miksi meikä wanha diggari ei ole enää aikoihin innostunut?

Satuin ehkä sentään syntymään sopivasti, sillä olin teini-ikäinen liuhuletti kun Juice julkaisi ekan levynsä vuonna 1973. Efekti oli kokolailla rankka ja toipuminen kesti kauan eikä ehkä tapahtunut lain. Naureskelin Einarille, riisuin jumpperin ja osallistuin Syksyn säveleen. Veivinkin heitin ja kuoppasin Paperitähtiä, mutta tunsin jo Myrkytyksen oireet ja aloin elää Kaksoiselämää. Lopulta halusin hypätä koskeen. Mikä meni pieleen?

[Per Vers, runoilija | etukansi] Päällimmäinen tunne taitaa olla, että biisit eivät oikein ole kestäneet aikaa. Tai juicemaisesti: aikaa ei ole kulunut riittävästi. Kenties juuri siksi ne alkuaikojen styget ovat edelleen kuunneltavia, ja viimeiset 15 vuotta — muutamia poikkeuksia lukuunottamatta — lähes yhdentekeviä.

Satunnaisia helmiä on toki putoillut (esim. »Pienestä pitäen», »Siniristiloppumme»), mutta kyllä ne hautautuvat muun keskinkertaisuuden alle. Eikä tilannetta tietenkään pahemmin paranna maestron vuosien myötä yhä ohuempi ja kapea-alaisempi vokaalisuoritus.

Entä olisiko sitten niin, että Juice kyhää melodisia ristisanoja. Parhaimmillaan ne ovat todella taidokkaita ja kehnoimmillaankin pesevät kuustoset kuusnolla, mutta yhtäkaikki edessä on ristikoiden kohtalo. Kun on aikansa ihastellut nerokkaita riimejä ja sutkauksia, huomaakin olevansa tyhjän päällä. Mitään ei jää.

Ei ole Hectorinkaan kuuntelijalla helppoa

Viäl jokune aika takaperi mul ei ollu ensimmäistäkä Hectorin älppy. Sit tul pahat helttet ja yhtäkki niit o jo kuus. No kaik hyvi?

Ei iha. Ans ko mää kerro.

Kert tuli hommattu niit tollai kröntis, ni tartti alotta sillai et kuuntel niit peräjälkke iha vaa taustal. Et samal aikka tehti kompuutteril töit. Ja aikajärjestykses, ensteks tiätyst Nostalkia ja siit sit ettippäi.
Hyvi tuntus toimiva. Ain välil joku pätkä toi miäle wanhoi muistoi ja tartti lopetta tyä ja kuunnel. Toisaltas aikas moni ol kans menny seinätapetiks — ketä muka viäl halutta oikkiast kuunnel sitä »Floska teki enkelin porstuasse».

No sit tositoimi. Liisa piän o simmone lätty mitä sällin tul kuunnelttu Kulomäen pikkukopis, siäl mis meiä porukka pruukas kokonttu. Tais ol Letin kasetil se levy äänitetty. Mää e sillo aikanas kauheest tykänny ko Hektori men siin sorkkima pariiki klassikko, »As Strong as Samson» ja »Epitaph». Toisaltas taas muistis ol et ainaski kaks hiano kotomaist piti löytty, »Norsunluutorni» ja »Antti-Juhani».

No eiko nupit kaakko, ensteks tavalisest ja sit kuulokket pääs.