Toivelauluja 7 • 1951 • 5/6

[biisirotla-7][/biisirotla-7]

Reppu ja reissumies

Voimakaksikko Kärki – Helismaa pudottelihe klassikkoa näihin aikoihin kuin vaavi sinappia. Ihmekös se. Sota oli jo kaukana. Äijät kunnossa. Nopeita kuin ajatus. Ajatus ei silti karannut.

[vihkosen kansi] Aihepiiri on tuttu. Kulkuri tekee matkaa, Luoja tietää minne. Reppu roikkuu selässä. Sen mukana kulkee kaikki tarvittava, myös symboliikka.

Mut suru jos on repussa tai ahdistus ja huoli/

niin repun painoon lisäystä tulee toinen puoli.

Reppuun vertautuvat jopa moraali, ulkoinen habitus, kenties sielukin. Välillä painaa, toisinaan rispaantuu. Mutta yhä vain yhdessä jatkuu vaellus — reppu ja reissumies, koska »kumpikin paikkansa ties».

Mukelona ihmettelin ankarasti yhtä säettä: »Oli kylmä tai vaikkapa vari». Vari? Kuulinko väärin. Ei meilpäi ny mittä tommossi juteltu. Vati?

Paha kyllä, Kuukle oli 60-luvulla vähän vaiheessa. Ja köyhässä töllissä, Otavan Suuren Tietosanakirjan tilalla Suuri kolo. Edes Pikku Jättiläinen ei tiennyt :) Olinkin sitten hyvän matkaa aikuinen ennen kuin merkitys selvisi: kuuma. Ruåttista kai, »varm». Logiikalla olisi arvannut, mutta piiri oli jäänyt tekovaiheessa ruiskaisemati.

Louhivuoren ääntä en saa tähän oikein sovitettua. Taisin veivailla Hra Rautavaaran (1965) versiota yli tarpeen. Ja onhan niitä. Kudpai.

Sävel: Toivo Kärki

Sanat: Reino Helismaa

© Sävelteos julkaissut vihkosessa »Pirteät pelimannit 5». Matti Louhivuori laulanut Decca-levylle SD 5139.

[Toivelauluja-details]

Hats rocks off

Tulin tosa ehtoost kiäräyttäneeks lautasel yhre kokoelman. Aikas kanttaki kattelin, ja kyllähä siit tartte pikkase pärist.

Huuperi on kerenny Aurajoes juaksema. 1976. Melkkest neljäkyt vuat menny. Niist ajoist vois kaikelaist sanno. Eri mailma ny ainaski, biisei osatti viäl tehrä. Täsäki lätyl löyty jokune hianokki, vaikkei mikkä best-platta olekka. Harvinaisuuksi melkkest kaik. Etei vaa olsis ollu sinkkui jokane.

Mut stoori starttas takakannest.

Tsuumasin tyyppei aikani. Rupesin funderama. Moni yhre-tähre-ihme, pari voi-herran-tähre, ussempi jo vainautunu. Ne elävätki käpyttele ikäluakas 60–70. Jos vähä muistelis.

Lue lissä…Hats rocks off

Toivelauluja 7 • 1951 • 4/6

[biisirotla-7][/biisirotla-7]

Sateenkaaren tuolla puolen
– Over the Rainbow –

[vihkosen kansi] Klassikko ja kuuluisa leffabiisihän tämä.

Ikävä kyllä, vaikka laulussa »sade maahan iskee kohisten», meikään ei iske. Ei edes originaali (samanniminen elokuva), eikä oikein mikään coverikaan. Leffassa nippa-nappa-teini Judy Garland laulaa muistaakseni itse, ja siitä ei moni paranna. Hra Virta taitaa finkeistä yltää rinnalle.

Sanoituskaan ei riemuja raiu. »Saaaatuuuujen» ja »saaaaduuun sen» ja siihen malliin. Totisesti en ymmärrä, miksi nuottikuva ei ole kiinnostanut. Sanoittaja Kemppi lie sitäpaitsi Usko, eli kykyjä pitäisi olla. Kiireen piikkiinkään tuota ei oikein saa.

Summa summarum. Sateenkaaren päässä odottava kultapotti on nätti kielikuva, ja siitä on hienoja lauluja. Palataan.

Sävel: Harold Arlen

Sanat: Kemppi

© Prima Vista julkaissut pianonuottina.

[toivelaulut-details][/toivelaulut-details]

Mikko Alatalo – Maalaispojasta 40 vuotta

[Mikko & Alatalo Brothers Band]

Logomo 23.10.2015 klo 19

Timmisti vetävä bändi. Objektin ääni kunnossa, läjäpäin loistavia lauluja. Ei siinä muuta tarvita. Hyvät naiset ja herrat — Mikko Alatalo!

Alatalon läpimurtohitti »Maalaispoika oon» levytettiin 1975. Siitä on siis kulunut pyöreitä vuosia. Merkkipaalun kunniaksi on kulkuri-taiteilija-senaattori lähtenyt rundille. Juhlakiertue, joka kantaa hieman kömpelöä nimeä Maalaispojasta 40 vuotta, kattaa 11 paikkakuntaa. Homma polkaistiin käyntiin Tampereelta 21.10, ja päätöskonsertti on Kokkolassa 8.11. Turkuun ehätettiin 23.10., ja sielläpä istui tikkana meikä.

Alku oli kotoisa. Yllepano salissa oli meinaan hyvin 70-lukumaista, pelkistettyä, jollei karua. Lievää verhousta, kevyet valot, tarvittavat kamat. Melkein kuin olisin omalle keikalleni (DeLoreanilla) mennyt, vuonna putki ja Voksi. Tai odotellut Kirkaa Veitenmäen jumppasalissa, 1972. No, sen verran juhlistettiin, että lavan kummallakin reunalla oli metrin korkuinen foto: Mikko muksuna (1955?) ja Mikko the Maalaispoika.

Asenne toistettiin aktissa. Ei satiineja eikä sinfoniaa; arkiset kuteet ja piuhat kiinni.

Lue lissä…Mikko Alatalo – Maalaispojasta 40 vuotta

Toivelauluja 7 • 1951 • 3/6

[biisirotla-7][/biisirotla-7]

Häämuistojen valssi
– Anniversary song –

Aivan loistava biisi. Tai siis, no, sävellys.

Sanoituksessa on huomattavalla mitalla »runoutta». Herääkin epäilys sellainen, ihan yllyttämättä, että hra Arno Oran daideelliseen duskhaan ja valkoisen paperin kammoon on löytynyt porstuan pielestä kärpässieniä. Tai kenties lipsui valeriaanan annostelu. No siis:

[vihkosen kansi]

Niin loistivat tähtöset taivahallaan/

kuin tähteäin kaks, jotka silmissäs saan.

Far-out. Saako mies valssin päälle kaksi tähtisilmää, mustaa, po-jo-joing! Vai onko kyse feminiinisestä omaisuudensiirrosta häiden yhteydessä: kaksi tähtisilmää täten luovutetaan, ja kiva niitä katsella, arkisin, vuorotellen.

Kertsi:

Rintaani painoin sun, valssi kun soi/

enkelihymnin sun hurmasi loi/

ja onnesta suihkivat sydämet vain.

Donna syöksee urhon hurmahan sellaiseen, että jo kaikuu korvissa laulut enkelten? Ookoo. Mutta sydän, joka suihkii, kuulostaa onnettomuudelta. Vieläpä pahalta: nain-van-van, mediheli, nytonkiire. Jaa, metafoooria, niinku.

Arno Ora? Kuka onpi hän — hra vai rva, yleensäkin? Salanimi kaiketi, nevöhööd. Tuure Ara. Åke Tuuri. Tuurin kauppa. Köhh.

Versioita on tietenkin huikea määrä. Yksi niistä löytyy myös Rockweb-listaltani Top 100: Kaikkien aikojen kotimaiset käännösbiisit. Nuori Babitzino rykäiseekin sellaisen danssin, että vientiä on yhä. Sinkulle varsin kelpaisi, se sinkku. 1973. En ole järin etsinyt, olisi siis aika.

Sävel: I. Ivanovici

Sanat: Arno Ora

© Fazer julkaissut kokoelmassa »Vanhoja hyviä valsseja» .

[Toivelauluja-details]