Gösta Sundqvist in memoriam

Jo muutama vuare aja o tullu ussestiki arvuutelttu et ketkä rokkarit koht siirtty taivaallisse orkesteri.

Moniki äijä on sen näköne et koht tule noutaja. Juice o tiätyste ykköne, miäs ko näyttä iha tsombielt. Gösta Sundqvist ei voinu tul miälenkkä.

Kualema o tunnetust tyly viaras, ei se kysel vointti tai tekemissi eikä pirä pal väli vaik simmosil jutuil ko oikeuremukasus. Vissi Göstal ol senttäs roti puuhisas — toissi ko vaik jollai Antti Hulkol — mut nii se vaa kirves heilahta. Elämä o kummalist.

Emmää voi silti sanno et mää olisi mikkä fanattine fani ollu. Marja-Leena ol nuaruures kova juttu ja sillo tul ostettu yks lättyki, mut muute kyl äijän tekemiset men vähä ohi. Kyl niit kippaloi iha miälikses ratijost kuuntel, mut ei mittä suurt tuntte palo aiheuttunu. Vähä niinko pliisuilt ne ain tuntus. Ja kyl tyylikkyyrem peränki tartti kysel ko kuuntel vaik simmost ko Parkuisiksä onnest.

Kyynikk sanosis et helppo arvat millai tule käymä: miäs kohotetta jalustal. Kaik lätyt uusiksjulkasta ja ne vyäryttä listat; Kimmeli pukka triputti-seereen; Petter von Pakhi teke 20-osase telkkusarjan ja tiiliskiviopukse Leevin salattu suamalaine sialummaisema. [Huah].

Yli kakskyt vuat äijä kummiski puuhas ja ei kai iha suat ko vuan 1996 kumars perät Junnu Vainio -pokalin. Ja kaua aikka kuultti kans ohjelmi rarios, niit Teinitaloi ja muit, nii et tulha siin senttäs mitta elämäntyäl. Leppä rauhas, Leevi.

Kanetti:
Kohtalo ossa kans leikki julmi leikei. Aikas kornilt tunttus lukke lauantain tekstitelkust et kaks miäst ol kuallu: Gösta Sundqvist ja — Idi Amin.

Anneli Pasanen Turun kirjastossa

Mää ole enneski kehunu kui hiano kirjasto Turus o. Viäläki, vaik oikkiast elämäst jo kaua sit erkkantunet surkkiat päättäjät o yrittäny kuapat sitä. Lainastoauto tule melkkeist ovel ja musikkiosastol riittä plätyi ja muit.

Vaik mää olevanas olenki jonkunäköne rokkimiäs (kato vaik älppylista) ja iskelmä ja pipohumppa saa aikka pahaste näpylöit, ni tartte sitä ny piänei perverssioi senttäs ol. Yks simmone o Anneli Pasanen.

Ai kuka vai. No se o simmone typy ko teki joskus 70-luvul pari älppy ja niit muutami kippaloi veivatti ussiast rarios: Sierra Nevada ja muit. Mää ole ettiny divareist niit älpeit mont vuat, turhha.

Miksem mää urppo heti menny kirjastost kattoma! Siäl ne lojus hyllys kummakki ja nyte ne o tosa pöyräl, orottamas voimasoitto. Tai no, saas katto. Kakskytviis vuat o menny ja ne kappalet o omis muistois tiätyst kovaste hianoi.
»Jos tahdot vettä sä janoosi saada/kastele Sierra Nevada».

Meinate, voi ol eres paha antiklimaksi. Jos ne onki muuttunu kimmeliks?

Ei ole Hectorinkaan kuuntelijalla helppoa

Viäl jokune aika takaperi mul ei ollu ensimmäistäkä Hectorin älppy. Sit tul pahat helttet ja yhtäkki niit o jo kuus. No kaik hyvi?

Ei iha. Ans ko mää kerro.

Kert tuli hommattu niit tollai kröntis, ni tartti alotta sillai et kuuntel niit peräjälkke iha vaa taustal. Et samal aikka tehti kompuutteril töit. Ja aikajärjestykses, ensteks tiätyst Nostalkia ja siit sit ettippäi.
Hyvi tuntus toimiva. Ain välil joku pätkä toi miäle wanhoi muistoi ja tartti lopetta tyä ja kuunnel. Toisaltas aikas moni ol kans menny seinätapetiks — ketä muka viäl halutta oikkiast kuunnel sitä »Floska teki enkelin porstuasse».

No sit tositoimi. Liisa piän o simmone lätty mitä sällin tul kuunnelttu Kulomäen pikkukopis, siäl mis meiä porukka pruukas kokonttu. Tais ol Letin kasetil se levy äänitetty. Mää e sillo aikanas kauheest tykänny ko Hektori men siin sorkkima pariiki klassikko, »As Strong as Samson» ja »Epitaph». Toisaltas taas muistis ol et ainaski kaks hiano kotomaist piti löytty, »Norsunluutorni» ja »Antti-Juhani».

No eiko nupit kaakko, ensteks tavalisest ja sit kuulokket pääs.

Nähdä Bossi ja kuolla pois?

Näiks mää Jumalan? Järkkysiks maa ja aukeniks taivas? Valusink mä polviles ja rupesim puhuma kiälil ja enkeltte äänil?

No ei ny kummiska senttäs… mut konvas oli kyl hetkes ja Äijä oli hyväs veros. Boss!

Nonni. Klo 20.02 ja siin Pomo o yhtäkki yksinäs laval — ilma pumpputas ja ilma mittä esittelyit tai kommervenkei! Nysse alka!

[Jengi tungeksii Bruce Springsteenin konserttiin 16.6.2003 Helsingin Olympiastadionin D-portilla.] Vaik 53 oliki mittaris, ni laval pappa pappi näytti kolkymppiselt! Pomppis ympäriis, soitti enerkisest, huuratti porukka ja hoilas kolme tuntti täys fartti pääl. Aikas sillai, ko vireolt oliki voinu nährä. Ett sikäli kaik reeras.

Ääniki oli Bossil tämminkis ja aikas uskomatonki; voimaa ja fiilinkii, varsinki niis hitammis. Meinate, ei se nii ittestäs selvä ol, huutamine mikkisse kolme tuntti. Ei tartte ko kuunnel vaik Fokertti nykyjäs! Kaik poveri on silt (mun kaikkist suurimmalt irolilt) karonnu, ainostas piipityst jäljel. Ja se äijä senttäs pyyhkäs joskus ahterias kaike mailma pruseil!

E Street Band

Pumppu plimput hianost yhte mut aika rutiinil kyl. Saunrika ei ollu mikkä erikoise upja, mut voi ol et kaik vaa kuulost hiukka mämmykält siäl mun piippuhyllyl? Sen Pomon muijan (Patti Scialfa) äänest mä en ol koskan oikke tykänny, mut viuluu vinkuttanu akka (Soozie Tyrell) toi kyl fiinii maustet muutamas kippalas.

Trumpalin kans käve iha hiukka tylyste. Ko itekki o joskus sällin vähä niinko kolistellu, ni kyl mää aikka lail oroti et vihroviime saa nährä ittes Max Weinbergin! Ja vaik olttiinki aika kaukan siit lavast ni mul ol varoks systerin lainaama kiikar fölis.
Mut turkane! Perhana senttäs! Siin stakel ol just joku tolppa eres, ei näkyny Vainperist muutko vähä passotrumpu… Arggh.

Nähdä Bruse ja kuolla pois…

Juur mittä ei voi kirjotta: käret on punaset ja kippiät. Ääni karoksis. Muuteski tartte toipu ja sulatel jonku aikkka, et ruppe tajuma mitä juur tuli nähty. Ehh.

Tämmöne kummiski tais ol kippalalista… muistin varasest, ei ol kovi varma.

1. Born in the U.S.A. [akustine]
2. The Rising
3. Lonesome Day
4. No Surrender
5. Prove It All Night
6. Darlington County???
7. Empty Sky [akustisest Scialfan kans]
8. You’re Missing
9. Waiting on a Sunny Day
10. Promised Land
11. Worlds Apart
12. Badlands
13. Out in the Street
14. Mary’s Place
15. My Hometown (ylläri!)
16. Into the Fire
17. Thunder Road

Encore one:

18. Bobby Jean
19. Ramrod
20. Born to Run
21. Seven Nights to Rock

Encore two:

22. My City of Ruins
23. Land of Hope and Dreams
24. Dancing in the Dark
25. Glory Days