Lainattuja sivuja

…saa ylensä halvemmal ko ostetui. Siks varte täytyyki ihmetel: ainaski vuare mittane paussi! Noh, leikata jokune siivu.

Antti Heikkinen: Risainen elämä — Juice Leskinen 1950–2006 (Siltala, 2014)
Nick Hornby: High Fidelity (Indigo, London, 1995)
Ismo Sajakorpi: Kivikasvot ja mä — 50 vuotta viihteellä (Doscendo, 2015)

# Risainen elämä

Täst Leskis-opuksest tairetti aikalai kohkat. Hra raapustelija juaksi prokrammist toisse ja eiks joku kyhänny näytelmänki. Mää en pirelly kiirut. Kirjoi makka ennestäs hyllys, Alataloo ja Rinnettäki, älpytki löytyy kaik — ne tärkiät. Ja vaik kiskastais keskel yät kaljust pystysse, ni tommoset 30 leskist putto heti. Näppeihi vaa akustine ja pöyräl tuappi taikk pari. Ett niinko… kaanoni ennestäs kunnos, sano. :)

Lue lissä…Lainattuja sivuja

Harri Rinteessä

Kala kuival maal?

Oukei, huano. Mut kummiski, lukasin tosa häne kirjas vuarelt 1993: Iskelmän vääntömomentti. Munt o meina jo piremmä aikka kiinnostanu, et kummottis ne häne ja Mikon laulut oikke mahta synty.

Ai selviskös?

No vähä nii ja näi. Vaivane turkulainenki tiätä et HR on siwistyny. Ja herrasmiäs. Ja pesservisseri. Pikkase siis ko Leskinenki — suara ja lyhyt ja selvä lause ei kauvaa kuki. Huumöriki on… Hän esmes [kansikuva] uskottele esileikkipuheessas etei käyt siwistyssanoi, mut runtta niit joka toisel sivul. Vastaan käveli peräte »eksplisiittinen», mist mää ole vannonu, et ain jos löytyy ni kirja kines *PAMM!*. Söin rystyseni ja plarasin lissä.

HR harhaile välil see verra kaukomail, et mun tartti pomppi ylitte ussemma kerra. Ei meina ollu tarkotus etiikan ja viosofian kurssei käyrä, eikä mailmaa valmitteks nährä. Harmi sanno, kyl ne laulut vähä sivummal jäi. Ja sit ko niihi käyti käsiks, ni tiätyst »väärät» hoiluut. Ne siirtomaalaulut munt varsin olis kiinnostanu, ja Välikausitakki, et millai ne stooryt kasatti; kuka teki mitäki. Piänel ne ohitetti. Kunnon käsittelyy sai sit simmoset, lopus, ko vaik »Kulta, etkö tulis hakemaan mua kotiin». No. Joo.

Uus opus näist, HR, pliits?

Sitä orotelles, löysin vahinkos mukavan jutun. Harri Rinne: Syvätutkimusmatkalla suomalaisuuteen. Tommone, kirjaks! :)

Mä varkain vien

…taikka lainaan. Vaik sit vähempiki:

Marc Eliot: Jack Nicholson (Like, 2014)

Liisa Talvitie: Asko Sarkola — naurun takana (WSOY, 2014)

Åsne Seierstad: Yksi meistä — kertomus Norjasta (WSOY, 2014)

Jack Nicholson

[kansi: Jack Nicholson] Jos harrasta eläväkuvi, ei pääs täst äijäst ohitte. Ei ol appu eres mun pikku paalutuksest: sitä mukka ko tule ikkä, ja ruutui filistä ohitte, sitä kaukempan mää ole Haliwuud-näyttelijäst.

Jokku ny vaa on oma lukus. Ne otta tilas, kutista muut ja täyttä akkunan, jos vaa punavalo jossan sytty. Five Easy Pieces, Chinatown, Käenpesä

Miälenkiinnol orotan mitä kirja hänest sano.

Lue lissä…Mä varkain vien

Hiki hatussa

…traijasin lootan Siwast. Ettei ny vaa keske loppuis, lukemiset. Erotellas jokune taas:

Mihail Berg: Kirje presidentille (Like, 2006)

Jelena Bonner: Yhdessä yksin — Saharovin karkotuksen vuodet (Gummerus, 1987)

Pauli Hirvonen: Selvä nousuun, Caravelle — Aerosta, sen lentäjistä, lentoemännistä ja mekaanikoista (Otava, 1958)

Edward Hyams: Poliittiset salamurhat — tutkimus salamurhasta politiikan välikappaleena (WSOY, 1971)

Helvi Hämäläinen [toim. Ritva Haavikko]: Päiväkirjat 1955–1988 (WSOY, 1994)

Matti Rinne: Kiila — 1936–2006. Taidetta ja taistelua (Tammi, 2006)

Irving Stone: Vincent van Gogh — hän rakasti elämää (WSOY, 1982)

Vasili Šukšin: Stenka Razin (Weilin+Göös, 1977)

# Kirje presidentille

Tämä Berg on kanne mukka joku Putinin lapsuuren kamu. Nonni.

Lue lissä…Hiki hatussa