SM-liigan säälittävä play-off 2004

SM-liigassa alkoivat sitten pleijarit. Tosin voinee kai kysyä, onko se play-offia kun liigan kymmenes jengi on kaukalossa? Ei minusta. Samaa mieltä taitaa olla katsoja: Tampereella oli 2.500 ja Hesassa 3.000.

Liigan johdon besserwisserketkukauloja se ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa. Matseja vaan niin p**keleesti, jotta pisnes pyörii. Ei muuten pyöri kauaa. Johan nähtiin, miten kävi Jokerien futikselle. Kun sydän puuttuu.

Sunnuntaina sataa aina I

Sunnuntaisurkeus on vallannut kämpän. Sorruin jopa vahtaamaan Juti-Naikhtin wrestling-ottelua, jossa Tepsi, tietenkin, otti turpiin Espoolta. No, kepeet mullat, sarjan kärkisijoilla ollaan.

Mutta… yleisesti. Tiedän setäileväni ja tuhannesti itseäni toistavani, mutta oliko nähty paini-sählyottelu todellakin jääkiekkoa? Hienoja kuvioita, loistavia yksilösuorituksia, kunnon niittejä?

Ehkä niille, jotka eivät paremmasta tiedä. Mutta kun on nähnyt livenä ja parhaina päivinään vaikkapa Hantta Luojolan, Upi Ylösen, Mara Jarkon ja Essi Keskisen, niin mitäpä nämä nykyiset broilerit voisivat tarjota. »Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?» Spiid mai äääs!

[TuTo-K-Kissat, TS:n ottelumainos kaudella 1970-71]

»Hantta pelaa!» oli 70-luvun slogan Turussa.

Mitäpä silti pelaajia syyttämään, vika on jossain muualla. Yletön tarjonta tappaa mielenkiinnon. Noin pikku verrokkina, wanhoina aikoina eli vaikkapa kaudella 1970–71 pelattiin 12 joukkueen kaksinkertainen runkosarja ja sen jälkeen mitali- ja putoamissarja. Se tarkoitti, että runkosarjan otteluilla oli merkitystä. Pelejä odotettiin vesi kielellä, sillä kukin jengi käväisi Kupittaalla vain kerran! Tai no, kahdesti, koska Turussa oli kaksi joukkuetta, TuTo ja TPS.

Ei kai tässä einsteineja tarvita. Tälläkin hetkellä SM-liigan kärkitiloilla taistoavat TPS ja HIFK. Ne pelasivat juuri Turussa toisiaan vastaan — kahdesti kahden viikon sisällä! Ketä kusetetaan?

Jääkiekon U20 kisat • Suomi 2004

Kultaa ei tullut, mutta eipä haittaa. Hienoa peliä nähtiin ja kliimaksina huikea pronssitaistelu. Tuskin kukaan jäi kylmäksi!

Tunnustan heti kättelyssä: en odottanut kisoilta juuri mitään. Jengi näytti paperilla heppoiselta ja valtaosa nimistä ei sanonut minulle mitään. SM-liigajengien nelosketjujen hemmoja, junnuja ja pari »vahvistusta» NHL:stä? Perin valmis olin teroittamaan puukkoja…

[MM-logo] Onneksi tyypit olivat toista mieltä ja saattoivat kaltaiseni vähäuskoiset häpeään. Peli parani koko ajan turnauksen edetessä ja harvemmin on jäällä nähty yhtä timmi leijonalauma. Ehkä Aravirta oli oikeassa. Kun monikaan ei ollut vielä saavuttanut mitään, eikä suuria staroja ollut, niin rahan ja maineen myötä usein ilmenevä egoismi loisti poissaolollaan. Oli pakko pelata joukkueena.

Nannaa tarjottiin jo tapeltaessa välieräpaikasta, kun venukki lähti viime hetken lepakolla lauluun (Suomi-Venäjä 4-3). Jess! Valitettavasti samalla tuli tuurikiintiö täyteen ja jenkit puolestaan kestivät semissä tuurilla ja taistelulla jellonien viime hetkien rynnärit. (USA-Suomi 2-1). Huoh.

Pronssimatsiin kumminkin ja herkkua koko rahalla. Tappioasemasta 0-1 vika erässä väkisin rinnalle — ja ohi. Uskomaton koko jengin taistelu, jossa tsekki ei lopussa päässyt edes ulos alueelta. Kaks makeeta tahtokassia ja 2-1. Ainakin tämä pronssi voitettiin!

Minä olen Aki Kauppinen

…on esittely jonka tahtoisi näinä päivinä kuulla. Nimittäin Eurosport on viime viikot ansiokkaasti tuutannut eetterin täydeltä snookeria, mutta selostajina roikkuu jotain britten huru-ukkoja. Missä on Aki?

Näitä brittiäijiä en tunne, mutta selostuksen taso ei juuri päätä huimaa. Joka kolmas pussitus on »great shot!», vaikka valkoinen valuisi lähes valliin kiinni ja ainoa jatkomahis olisi safety. Huoh.

Kauppinen on tasokas selostaja, joka tuntee lajin ja osaa olla äänessä sopivasti. Kun maneeritkin (»tuohon paikkaan») ovat lähes kadonneet, niin ikävä tulee. Ja kun Suomessa yleensäkin on vain kourallinen todella osaavia selostajia, niin harmittaa ihan erityisesti kun heitä ei käytetä.

Kauppisen lisäksi esim. tenniksessä loistaa Hedman Brothers. Tosin alituinen Williamsien nuoleskelu pudottaa arvosanaa, enkä myöskään tiennyt aiemmin, että katsomossa istuu ihan erityinen pappikin — Isä Richard.

Koriksen ykkönen on Mikael Salmi ja futiksessa J. P. Jaloa ei kukaan uhkaa. Lätkän kunkkuna heiluu edelleen setä Mertsi vaikka ote jo lipsuukin. Entistä paloa ei ole, sen sijaan pahoja maneereita (»tulinen» laukaus/taklaus/ whatever; »hienon hieno»; »vahvasti ja hyvin tms.») kyllä.

Omat säännöt – Jon Drummond

Suuruurehullut o kaikelaist.

Yleisurheilus kokonttuva parhaillas kaik kanssoje parhhat kilvoittelema. Yks o siltti tiätyste ylitte muire ja omat luakkatas: Jenkk.

Tosa ehtool satase eris tul täys katastroffi. Jenkk Trammontti ja jamaikkalaine ottiva aavistuslährö ja diskatti. Punane kort ja ulos. Mut mitä tapahtu. Tämä jenk olki nii suur täht etei säännöt koske hänt lainkka. Äijä ei suastunu lähtemä mihenkäs!

Kauhhia puale tunni kalabalik. Tiatokonen kuvast näki et kyl äijät liikkus enne laukaust, mut tämä Trammontti muuttus lapseks jälle ja jäi keskel ratta seljälles parkkuma: »Ai rirnt muuv! Ai rirnt muuv!».
70 000 katsoja ulvo ja visla ja puua eikä kukka tunnu tiätävä mitä tehrä. Lopulttas koko juaksu tartti siirttä myähemäks.

Helvetti senttäs. Anttaka ny niil jo oma (maa)pallo.