Turku • 790 vuotta • 23.1.2019

[Uittamo ranta 2009]
Turus o ain kesä. Ollu jo 790 vuat!

Nii. Turun kaupunki ei tämmäsest pikkujutust viitti mittä sivuillas sanno. Niimpal ymmärrettävä. Ruskian färist assia riittä säkkikaupal, torikuappaaki tartte kehu. Kummottis sillo jotta muut kerkeis.

Turun kaupunki • Facebook: »Turun historian lasketaan alkaneen 23.1.1229 päivätystä paavi Gregorius IX:n kirjeestä, jossa tämä antoi luvan siirtää Suomen piispanistuimen Koroisiin.»

Littoisten kasvatit

Rupesin sitt läpättämä tämmäseski gruupis. Sattumankaupal, tiätyst. Kamu usutti.

Littoisten kasvatit [Suljettu FB-ryhmä]

Kotokylä. Littoinen. Liki kaik sen tiätääki ketä vaa tuntte munt. Kymmenise vuatta siäl tuli asuttu, 1966–76. Poijeski jouruin vähä pualivahinkos, ko perheen kokoonpanos sattus liävii uurellesjärjestelyit. :b

Olen tainnu pyhästki vanno etei ikän fb. Mutt tämä o pikkase eri. Jutus on piänt tolkku, ko ettiskellä vanhoi kamui ja muistella sattumuksei.

No, katella. Kokonaist kaks päivää jo olenki tual heilunu, ha.

Tois pualt jokke — Littoisten Lähteenmäki

Kävin kesällä 2011 vilkaisemassa entistä kotitaloani. Niinpä.

Tämä oli ensimmäinen varsinainen kotini. Tämän talon ympäristössä ja naapurustoissa, suunnilleen kahden km:n säteellä kuluivat vuodet 1966–1976. Samoin kuin *köhh* kukkein nuoruus, ainakin sen alkuosa. Mutta mitäpä olisi siitä, tai niistä, ollut jäljellä. Talokin liki tunnistamaton.

[Littoisten Lähteenmäki: 1960-luvun kotitaloni, vm 2011] Murheisna mulkoilin. Monille seikoille on selityksensä, mutta silti. Hämmentävintä ehkä, talosta on poistettu kaikki tuttu.

Kuvasta vasemman puoliskon varastava terassi-osio on rakennettu joskus myöhemmin. Siltä se myös näyttää. Samaan aikaan kait on kyyditetty kuvan keskellä oleva ikkunaseinä. Se ei ole alkuperäinen. Alun perin sen takana oli meidän olohuoneemme.

Lue lissä…Tois pualt jokke — Littoisten Lähteenmäki

Tois pualt jokke — Puutarhakatu 30

Tuli tuossa tehtyä muudan Huutis-kauppa. Kävipä sitten niin, että kirjekuoret olivat finito ja ostajakin vikitteli heittämään luukusta. Katsoin osoitetta — Puutarhakatu 29. Ja kun oli asian tynkää keskustaan niin eikun toimeksi. Nostalgiaa kehiin, nuoruuden maisemien päivitys!

Bussiyhteyttä piti hieman pähkäillä mutta nelonenhan se. Pomppu kyytiin torilla ja ulostus Mikaelin kirkon kohdalla. Rutiinikuvio aikoinaan, ja tiettyjä säväreitä oli havaittavissa. »Näinhän sitä silloin…» Käppäilin pysäkiltä tutun tuntuisesti 50 metriä ja tällainen oli näkymä:

[Puutarhakatu 30]

Asustelin parikymppiseksi asti Ä:n ja velipojan kanssa samassa taloudessa. Laiskuutta ja järkeä. En oikein saanut irrotusta aikaiseksi, ja toisaalta asuminen yhteisluukussa oli edukasta.

Siitä seurasi, että kun harmauduin helmikuussa 1977 oli kämppä vielä Lausteella, mutta kun palasin elämään tammikuussa 1978, oltiinkin Puutarhakadulla. Tuossa talossa. Siinä on kolme porrasta, meidän oli keskimmäinen eli B, kuvassa olevan pysäköidyn auton kohdalla. Aktiiviset vuodet 20-vee vierähtivät siinä, 1978–1987.

Lue lissä…Tois pualt jokke — Puutarhakatu 30

Tois pualt jokke — sessio Littoisissa

Uffs. Kävin vetämässä kevyen kuvauskeikan Littoisten maisemissa. Kuutisen tuntia, 100 räpsäystä ja 30 kilometriä fillarilla. Vaatii vähän veroa…

…joten lisää toiste. Heitetäänpä silti yksi maistiainen.

[Littoisten asema]

Ne äääärest harvat, jotka eivät rakennuksia tunnista *wirn* saakoot kevyen selityksen.

Kuvassa on Littoisten rautatieasema. Siis se, mitä siitä on jäljellä. Synkän ja sankan metsän keskellä, metalliaidalla muusta elollisesta erotettuna, lahoamassa, pois haittaamasta uutta, hienoa aikaa. Menneellä ei ole enää väliä. Ei edes sillä historiallisella ulottuvuudella että muudan tovarištš Lenin aikoinaan vieraili asemalla. Selkäni takana tuossa näkyisi se uusi ja hieno: halparakennettua bulkkihaussia silmän kantamattomiin.

Minä kuljin kouluun tuon näkymän editse 60-luvun lopulla neljä vuotta. Rakennusten edessä oli kivinen lastauslaituri, jonka »yli» oli nastaa tepsutella. Asema oli silloin vielä toiminnassa. Ns. pikajunat välillä Turku–Helsinki porhalsivat jo ohi, mutta Salon ja Turun kesken kulki »lättähattu», joka pysähtyi. Todistin myös eräänä aamuna (kuvasta vasemmalle sijainneessa tasoristeyksessä), kuinka eräs mummo ei aamulla kuullut eikä nähnyt. Henki ei ehkä lähtenyt mutta verinen näky oli kauan mielessä. Hetken olin julkkis ja kaalipata jäi syömättä.

Turun ja Littoisten keskustojen välimatka ei ole edes kymmentä kilometriä. Tautikin on siten sama. Kuva kertoo kaiken eikä kohennusta diagnoosiin ole luvassa. Vietin hiljaisen hetken ihmisen typeryyttä muistellen.