Sulovileeni kauppatoril

Komerot myi ei-oot, muutlaiki uupus. Säkki selkkä, ravi pysäkil ja toril kattelema!

Semivegen ykkösgouli o tiskinpääryt. Niist löyty aarteet, euronpussit. Tiaroks, ketä ei tunne: hintta o kaikil pusseil 1 eurdo, paino voi ol mitä sattu 400 kramman ja 3 kilon välil, ja sisält voi löyty melkkest mitä vaa; herelmi, vihanneksi, juureksei. Laatu ei ol ihan priima, siks ne alt poijes myyräänki. Mut hiukkaki jos tuuri käy, 10 eurdol vähintäs viikon satsi. Tsordi vaa, Keskusliikemaffia. :b

Lue lissä…Sulovileeni kauppatoril

Torilla on vilinää, torilla on kilinää

…ja joku vielä lisää toi. Ouboi. Totta ko puhuta, ei suuremppa ruuhka eikä juur ääntkä. Täst kesäst tule näköjäs tämmäne. Hrrrrr.

Sunkka määkä juur vanhettunu. Vihreet oli loppu, äkki ettimä. Kuure marka vho-säkeis (viime hetke osto) oli valinnavara vähä huanost, mut jokune senttäs. Palsternakka, herkkari ja kesäkurpidza. Varoks avokaado ja munakoiso. Savulahnaherkku oli tiätyst loppu, silakoit sijastas, pualen kilo. Koko roska nafti 35 markka. Ja kauva syärä, pstnakkaaki likelt 2,5 kilo. *wirn*

Ehtooks väännetäänki muhennost. Pstnakoi, iso sipula, mausteit, uunisse. Lopus kookurpidza ja puali paketti luamutofu; kärtsämäti, marinoitu. Ehken huitasta soijarouhet, näyttä hyvält. Kaurakermaa unhottus osta, olis pehmenttäny. Olkko. Pino ruisleippä ja menogs.

Ajotus!

Hollanti–Tanska klo 19, sitä enne saunasse. Saksa–Portugali 21.45. Matsitte välis väsätä sapuskat, ja ko hunnit o saanu turppa, eiko möhlämä. :b

Kotimaista. Läheltä. Luomua. MISTÄ?

Pikkase ensiks tyähommi ja sen pääl huinimas keskustas. Sit oliki kloku jo kuus.

Päällimäisen pyäri miäles sapuska. Yks kirja kaike muutta voi. Seppo Konttisen Suomalainen ruokalasku oli see verra tyrni tavara, et suamui putto viäläki. Ilmankos, määhä luvi sen heittämäl. Mut tilaukses o. Koht tavata uusiks, vimpan pääl tarkast.

Nyte askarrutta yks pikku jutska. Mil helvatil saa hommatuks kunno sapuska?? Siis semst mikä olis a) kotoperäst, b) lähel tuatettu, c) miälelläs luamu, ja d) mahd. piänen tilan tuatoksi.

Normikaupat voi melkkest heti unhotta, nee roikku keskusliikkeen nuaras. Muit taas ei pahemmi o, ne o tapettu, niinko kylät ja kaupat muutenki. Kauppatori? See o vissi liki ainova, ja ehken kauppahalliki, jos o vara törsät. Mut kuka tiätä mist ne isoimmat toriämm… myyjät tavaras homma? Tarskos siirtty elättämä — omal piänel siivullas — niit »maalaissi», siäl Wikikse reunal? Olsiskos kokolai puhrast ja likelt? Olisin kyl valmis pulittama ylimääräst sen mitä tartte, jos vaa tiärän, et plätä mene suara sil, kene tuatoksi reppusse ota.

Tulin kotti cittarin kaut (siäl o kaikkist halpa tofujuusto). Kattelin samal pahuttas muutama minsan niit porukoit, kohnamas leikkelehylly. Ei ykskä eres vilkassu niit pakkaukse merkinttöi, sitä piänt printti. See verra juur häthättä, et laji oli oikkia. Sunkka mun onkelma olleska, kertto vaa et kui vähä väli piretä.

Taita ol konttisil sarkka eresäs.

Alku kaiken kauniin

Almenaŭ esti unua tago la jaron.

Söndaaki antta vapauksi. Pyhitel. Enemäkses siis tehty juur mittäkä, mitä ny kaffet puroteltu ja plokijutuitte luakituksi elvytelty. Enä ei olekka ko vaivaset 700… Eikä se sunkka siihe jää, mut antta ol ny. Kismittä ilmanki.

Ehtoomössöi täyty ruvet planerama. Enemmänki. Herkkuleipäpinoist tartte pääst erosse eli siis plastikkifisust (ala-arvost ja riskaapeli) ja tofujuustost (liika arvokast). Se onna kyl, jos kyhä joka ehtoo mössö kert sen kans riittä pelkästäs leipäki. Jos tost ny rytkis vaik soijarouhe-makaroonilooran alkajaisiks, helppo ja nopja.

Alkuviikoks saiski sit miälelläs löyty pooweri. Tekemist olis enämp ko tarppeks!

Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku (2011)

Eiline lainastoautosaalis oli liäväste ohkane. Onneks laatu korva määrän.

[kirjan kansi] Mää ole kerenny vast avama opukse. Jokune assia pomppa heti:

»Nykyään ruokajättien (lue: S-ryhmä ja Kesko) markkinaosuus on lähes 80 prosenttia.»

Just. Kannattak enä ihmetel.

»Bonuskorttipelissä – – asiakas maksaa korttijärjestelmän ylläpidosta aina kaupan kassalla.»

Silti niitte kans plarata… Juu, mää ole vaivasest sivul 18, mut heti jo sanoisi: tämä kirja tarttis ehrottomast ol peruskous pakolline. Sitä myäre vois joskus kasva ihmissi, ketä ossa loikat oravapyäräst poijes.

Mää luule et tähä viäl palata, kunha saan lujetuks.

Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku

Kirjoittaja puuttuu tässä pamfletissaan ajankohtaiseen aiheeseen eli ruuan hintaan Suomessa. – – elintarvikemarkkinoilta puuttuu todellinen kilpailu, – – Kirjoittaja teilaa myös bonuskorttitoiminnan, – – Lähiruokaa ei enää juuri ole, – – Milloin suomalaiset alkavat protestoida tätä monopolia vastaan – –?

[Lähde: Kirjavinkit | Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku]