Ei ol Hectorinka kuuntelijal helppo

Viäl jokune aika takaperi mul ei ollu ensimmäistäkä Hectorin älppy. Sit tul pahat helttet ja yhtäkki niit o jo kuus. No kaik hyvi?

Ei iha. Ans ko mää kerro.

Kert tuli hommattu niit tollai kröntis, ni tartti alotta sillai et kuuntel niit peräjälkke iha vaa taustal. Et samal aikka tehti kompuutteril töit. Ja aikajärjestykses, ensteks tiätyst Nostalkia ja siit sit ettippäi.
Hyvi tuntus toimiva. Ain välil joku pätkä toi miäle wanhoi muistoi ja tartti lopetta tyä ja kuunnel. Toisaltas aikas moni ol kans menny seinätapetiks — ketä muka viäl halutta oikkiast kuunnel sitä »Floska teki enkelin porstuasse».

No sit tositoimi. Liisa piän o simmone lätty mitä sällin tul kuunnelttu Kulomäen pikkukopis, siäl mis meiä porukka pruukas kokonttu. Tais ol Letin kasetil se levy äänitetty. Mää e sillo aikanas kauheest tykänny ko Hektori men siin sorkkima pariiki klassikko, »As Strong as Samson» ja »Epitaph». Toisaltas taas muistis ol et ainaski kaks hiano kotomaist piti löytty, »Norsunluutorni» ja »Antti-Juhani».

No eiko nupit kaakko, ensteks tavalisest ja sit kuulokket pääs.

Saddami päässe oikkeutte Irakis

Mää ole hämmästyny. Jenkit ei olkka pahoi. Ihmeitte aikka ei ol ohitte.

Meinate, tekstitelkus luk tänäpä ehtost tämmössi:

USA: Saddam tuomittava Irakissa
USA haluaa, että Saddam Husseinia syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan irakilaisessa tuomioistuimessa, jos hänet saadaan kiinni, New York Times kertoo.

Ooj-ja. Ei sovi lainkka eppäil ko jenkki nii sanno ja mum miälest se onki kovaste hiano et simmonenki pahamainene diktattori saa oikkeut ja viäl omas maas. Ja mää ko ole ain ajatellu siit Busheinistki kaikke paha!

Mut voi. Voi hänt Saddami pöljä! Miks varte hän sillo pirätettäes — siäl takapihal — mene ja kävele just siihe kohta, mihi jenk iha sattumalt amppu 2000 vahinkokuti.

Tartte toivo et senttäs meikkavat ne jätökse yht fiinist ko ne kaks sälliiki.

Jodie Fosteri o kloonattu

Nykyjäs ei tiär mitä tars funterat ko katto mimmossi roitei flikat roikottava päälläns. Onks millä enä mittä väli?

Jollantappa mää viäl ymmärrä, jos jokku aikuset ihmiset esittelevä avujas vaik uimarannal, mut nyte ei ol siit kyse lainkka. Toril ko mene viattomast vaik ostama sipula, ni jouttu kattelema ko alakoulus oleva mukulat kulkkeva napapairois ja housut roikkuva reissis.

Vähä isommat flikat pualestas esittelevät rintsujas ja et kummoset kalssarit tul aamul veretty jalkka — vai tuliks. Ja hulluimmat tykkä näyttä kaikel kansal persvakkoas ja et mihi kuppikuntta kuuluva. Tunttu oikke oleva kilppailu et kuka uskaltta kaikkist enite vilautta. Vissi koht kuljeta reppu leviän.

Täsä o ny mentty metikkö nii et rytisse. Simmone mikä voi passat aikusil ei sovi penskoil, sehä o tiäretty iät ja ajat. Se raja o ny täyrellisest hukas. Mikä niit vanhemppi oikke vaiva. Eiks ne enä tiär mikä o oikke ja mikä vääri; mikä hyvä ja mikä paha; mikä o sopiva ja mikä ei ol?

Mun tekke huanot. Kui tämmösse o voitu hurahta? Kaik penskojehyväkskäyttäjät tiätyst kualaava ja pervertikoil o katipäivät, mut simmossi o senttäs kovi vähä. Tavalise ihmise ei luulis sekkova.

Mitä oikke fundera tämmäste alakoululaiste mukuloitte vanhemmat? Onks ne kovinki ylppijöit ko tytär koitta ol joku Pritnispiörs, mut näyttä enemä Jodie Fosterilt ja perofilimaknetilt?

Filon entraust täl pual jokke

Pyäräst paukahti vaihre. Kui hauskast sit kävekä ko vein korjattavaks.

Mää ole filoheepo. Se tarkotta, et kaik kesät ja talvet kaahata ympärisse pyärän kans. Pakkane vaa piristä ja piän hank ei ol ko hiraste. Filo on vaivane retkipyärä, ei iha nyyhetti mut aikas toimiva. Mut ans ol, par viikkoo sit rupes ronklama. Viiko välei meni kummakki jarrut ja vähä aja pääst paukaht vaihre.

Hiukka huano hommas o se et mää ole aikka lail peukkalo keskel käret. Tavalisest mää viänki sem pyärän entrattavaks toho Martimäkke, siksvarte ko se o kaikkest lähel eikä iha mahrottoma tyyriskä.

No eiko Martimäkke. Mut voi! tyät ol heil jo iha tarppeks, ainaski viikko tarttis orotel. Emmä voi nii kauva ol ilma. Tule kysytty kummiski et mitä mahtas simmone korjamine maksa. »Takavaihrin siin o hajal. Ei tiär vaik tarttis kokonas vaihetta tai sit vaa toi ratas. Joo… nätti 30–40 euro se taitas tehrä
Mää kauhistu hintta vaik mittä sanokka. Luppan palat asja.

Kirjoitte paris

Hellet riittä, mut sama aikka muudan Henry Thoreau istuu metikös ja Pertti Duncker paatissas. Niist kahrest tarttis seuraavaks turist.

Pahaste flintallas huajuva pinkka erinkaltassi opuksi on tähä ikkä mennes tullu plärätty. Elämäkertoi ja romaaneit, hömppä ja assia — ja klassikoit tiätyst. Mut paljo o päässy menemä iha ohittekki.

Mää yhrel tutul rupesin tosa yhten päivän juttelema aika merkillissi. Niinko immossi, etko joskus ain tule miäle et mimmost se olsis assu yksistäs, jossai keskel jorpakko. [Thoreau. Kansikuva] Kaukan muist, ihanko joku alkuasukas!

No eiks tää ruppe hirvistelemä. Niinko et »sää oles Lepäne täsä ny iha hiukka niinko siält puust jo puronnu — et ol sit tainnu lukke simmost Henry Thoreaun kirja ko Elämää metsässä». Sunkka ollukka. Ikän kuullukka. Siit paikast tartti juast lainastosse ihmettelemä.

Nonni. Tämä Thoreau meni vuanna 1845 vissi vintistäs hiukka himmeks. Hän rakensi koijan keskel metikkö ja ryhtys erakoks. Siit kertto kirja.
Mää ole vast sivul 34 (kaik virkket ova kovast pitki ja koukeroissi), mut äijäl o jo siihe päästes aikas intresantei funteerauksi:

Useimmat ylellisyydet ja monet niin kutsutut elämän mukavuudet eivät ainoastaan ole tarpeettomia vaan ne ovat suorastaan esteinä ihmiskunnan kehityksen tiellä.

Ja:

Villi-ihmisten parissa jokainen perhe omistaa asunnon, joka on parhaitten veroinen – – nykyaikaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa ainoastaan puolet perheistä omistaa asunnon.