Pandoran loora o aukastu

Pääkanisteri, tämä Lipponen hyväkäs, juaksi heti lauvantain telkus selittämäs.

Meinate tämä iha ensteks tärkeimmä asjan, etei mittä hättä. Ett Vanttaa oli iha vaa simmone yksittäistapaus. Pyhä sylvi! Kyl mar ny jokane see verra ymmärtä, et pahempi juttu jos olis assial ollu joku känki. Mutei eres pualt sana mistä torellisist syist.

Niinku vaik siit, et jottai tämmöst o tiäretty orotta, kansan paris. Mää ole itekki vartonu jottai tommost jo nätti 10 vuat — siit ast ko laman varjol poliitikot rupes alesajama kaik mahrollise sosiaaliassiat. Kaik huanoni: raha annetti ain vaa vähemmä, tukityät lopetetti, miälenterveyspotilaat ajetti karuil. Kylmäherra Viinane anto lausuntoi et ansiosironnaine on syäpä [sik!] ja Krutso alotti kyärämä sossuturvan »väärikäyttäji».

Onks kovinki ihmeelist jos kansa ruppe sekkoma?

Sekomukse eliittiherrat ova 10 vuat ajane jutui ales ja julistane suurel äänel, et jokane o suur yksilö, ja vastuus iha itte omast elämästäs. Tai niinko joku sanos koirakurillas, et jokane o oma elämäs sijotuspankkiri. Etei muist nii kovi väli ol, kunha vaa saa toteutta ittiäs. Noni. Ny alkka sit ol aika pal näit gerttei ku toteutta ittiäs. Kaik hyvi, SekoMOLOhvi?

Pop Dylani laulo aikanas, et when you ain’t got nothin’, you got nothin’ to loose. Naulan kantta. Jos ei ihmisel ol kavereit, jos ei ol tyät, jos ei kukka välit eikä ol mittä toivo — onks sit yhtikäs väli mitä tapahtu?

Näpit irti kirjastoautoista

See verra mää lopultas suivaantusin, et väsäsin Turusanomisse kirjotukse.

Näpit irti kirjastoautoista

Oikeasta elämästä jo kauan sitten vieraantuneet turkulaiset päättäjät ovat jälleen tekemässä sen. Ilmeisesti piipun suuta saa tällä kertaa katsella kirjastoautopalvelu, säästöjen nimissä tietenkin. Onko tämä unta vai fiinien huumaa?

[Kirjotus lehres -kuva] Kirjastoauto on loistava palvelu. Se tuo lähiöitä myöden lähes kotiovelle monipuolista hengen ravintoa. Tarjolla on kirjoja, lehtiä ja nykyisin myös CD-musiikkia. Tilaamalla saa sen mikä hyllyihin ei ole mahtunut. Henkilökunta on erittäin osaavaa ja sympaattista.

Monille kaupunkilaisille kirjastoautopalvelu on merkittävä henkireikä. Kirjallisen sivistyksen lisäksi toiminta tarjoaa myös sosiaalisen ulottuvuuden. Auto on tapaamispaikka, jossa puhutaan maailmaa järjestykseen ja tutustutaan ihmisiin — jopa naapureihin. Ne oravanpyörään tai sohvaan haihtuneet, jotka ovat tällaisesta kuulleet vain huhua, olkaatten hyvät ja käykää kokeilemassa — ja allekirjoittakaa tutustumiskäynnillä myös adressi tämän hienon palvelun säilyttämisen puolesta.

Aktiivisin käyttäjäkunta luultavasti koostuu vuosia jatkuneen markkinapelleilyn jo ulkoistamista ryhmistä: työnhakijoista, opiskelijoista, lapsista, seniorikansalaisista.

Pirusta ja pikkusormesta tiedetään vanha tarina. Varmaa on, että jos esim. yhden kirjastoauton palvelut onnistutaan nyt lopettamaan, eivät ne pyörät enää milloinkaan liikahda. Aina tulee jostain siltaa, moottoritietä, hotellia, stadionia; rakennettavaksi, pidennettäväksi, katettavaksi. Lakkautusuhan alla nyt olevat autot kirjoineen kuitenkin ovat valmiina olemassa ja yhdessä autossa tarvitaan virkailijoina kaksi (2) henkilöä. Pitänee siis julkisesti vaatia vastaus: minkä kokoinen todellakin olisi lopettamisella saavutettava ”säästö”?

Juurensa kadottanut, perspektiivinsä hukannut ja aatteensa aamulla vaihtanut päättäjä ei kirjastoautoa tarvitse. Mutta me elävät ihmiset, onko meillä varaa antaa kirjastoautopalvelun maatua?

Jari Leppänen, Turku

Tiärä sit jos mittä kauhiast hyätyykä… mut mopiilin väki kummiski oli tyytyväine, et joku eres jotta sanos. Ja määki sain sappeni tyhjäks. :b

Kanetti:
Lopultas, joulukuus annetti tiaroks et yhtäkä mopiili ei sittekkä (tiäteskä) kuapattu, mut pualet vuaroist lopetetti. Siihe atressi tul lopultas yli 1.400 nime — ett kyl mar saa sanno, et eres torjumisvoitto. Hmh.

Ostoskeskuksessa Vantaalla ruumiita

Helvetti senttäs, ei uskois Suames. Mut mitä mää ole illa mitta uutissi ja netti vahrannu, ni en kyl usko et ol eres vahinkko. Ei löytyny mittä kaasuputelei taik muit.

Jos mää saa arvat, ni en hämmästys lainkka jos käveis ilmi et tynamenttii kainalos sin laahustel joku tyätö tai muute turhissas ollu päähäpotkittu. Semmotti ku Suames nykyjäs riittä, kiitoksi helvatist vaa fisusilmä Niinistöl ja muil uusliperalistipelleil. Ny ruveta maksama hintta.

Lidl–Lidl–lii

Palvelust ei sunkka tiatooka. Kärritki makas ulkon pihal eikä liikahtanu ilma kolikko. Ei vaa sattunu semmost olema, täytys traijat sylis kaikki.

Kovaste tylyltäki näytti platsi. Kaik tavarat oli niinko huiskastu pisi lattioi ja enemäkses looratki purkamati. Mittä kyltei ei ollu eikä pal muutka järjestyst. Hiukka kyl naurutti ko puati o sentäs saksalaine.

Valikoima runsaurel ei pääs kehuma, ja melkke pelkästäs oli tarjol valmiks pakattu pulkkitavara. Ko mää en ostel mittä turhanaikast enkä ainaska pakattun, jäi kovaste vähä jäljel — sallattikasa onneks yllätetti yhrest nurkast häppemäst. Koval hakemisel löyty viäl puketti eedami ja maksamakkara. Kassal ja äkki poijes.

Koton sit maistelema. Hunnin eruks täyty kyl sanno, et iha hyvää oli; juusto maistus juustolt ja makkara peräte paremmalt ko finnitekone. Sallatti ny o sallatti.

Hinnoist o tairettu enite kohkat. Halppa oli, myännetä, melkkest kolkyt (30) rosenti ero. Muten mää ny nii kauhiast hurra, asias o paljo muitki puali. Puati ol ikävän tuntune eikä palveluu yhtikä. Kovi mont sorttika ollu. Ja vapaas maas ko asuta, ni mää en ainaska tykkä anta ropojani vallottajakansan kukkarosse. Mialummi kannan senki vähän toho lähikauppa, vaik ketjun pääs seeki o.

Jaa nii, ostin mää siält literin jätskinki. Ei maus mittä suurt vikka ollu. Färi vaa näytti lautasel niinko siihe olis piski kerenny ruikkama.

Kirjastoauton kimpus

Jolsei joku viäl tiärä, ni meil Turus päi huristele lainastoauto. Siwistyskaupunki!

Niit autoiha ruksuttele (viäl toistaseks) kaks ja ne kiärtele ympär ämpär lähiöit jakamas opuksi ja aviisei. Ilma maksamist. Nyte meinata pistä vähintäs toinen kärry lihoiks tai ainaski rukat uusiks aikataului ja pysäkei. Et kyl tuleki säästö! Pistä pahaste vihaks.

Käyttäjis o tiätty paljo senioreit ja opiskelijoi ja tyättömi ja muksui, ja muit semmotti joil se o iso henkireik elämäs. Mut mitäs nää tän mailma pokoMOLOhvit siit välittä, nehä voi millo vaa pan sihteri hakema ittelles kaupast minkä kirja vaa. Ja varma kans o, et jos ny anneta peräks ni se mopili ei ikän takas tu, jämpti o.

Perkkeles, tartte vissi alkka väsämä yleisöosastokirjotust.