Kuninkaalliset orgyt

Kinks-orkesteri lautasel. Ei ko siis, kikkaroi asemas. Kenel ny muka olis NIIHI vinyyleihi vara?

Tarttene vaa funderat sillai et musa ratkase. Yhytinki tosa alkuvuarest näti mälli, kuus (6) Kinks-kiakko kerral. Ennestäs oli yks vaivane. Hinttaka ei hirvittäny. Eli tämmöne satsi hyllys:

Kinks | 1964 (Essential CD 482, 1998)

Kinda Kinks | 1965 (Essential CD 483, 1998)

The Kink Kontroversy | 1965 (Essential CD 507, 1998)

Face to Face | 1966 (Castle CLACD 158, 1989)

Something Else by the Kinks | 1967 (Essential CD 480, 1998)

The Kinks Are the Village Green Preservation Society | 1968 (Essential CD 481, 1998)

Arthur or the Decline and Fall of the British Empire | 1969 (Essential CD 511, 1998)

Eka huamio o sukkela heti: 90 rossa kappaleist, liki tuntemattomi. Sehä tarkotta, etei toimittajat ol aikoinas hoirellu hommias. Hee o veivannu (ratijos) niit kymment hitti erestakasi, jättäny kaivelemati muut — helmet sukeltamati. Eikä o paljo meno muuttunu. Jakel sattu Kinks-hetki ussestki, mut kappala o satavarmast »Waterloo Sunset», »Sunday Afternoon», »Tired of Waiting», »Till the End of the Day» taik »Victoria». Varmemmaks vakuureks: Tost vuare 1968 lätylt löyty kappala »Village Green», mitä en ollu ikän enne kuullu. Paitti, et see o just se, mist madame Fabritius kiskasi sen hianon versuunin »Kaipuu», 1993. Mut onk joku muka joskus soittanu eetteris, orkinaalin?

Tokaks tule miäle etei ihme. Et Piitlekset ja Rollarit sai rauhas tapel ykköspaikoist. Kinks o NII helvati enklantilaine — varsinki Daviesin laulut — et mailmavallotus ei olis millä onnannu. Noi hittipätkät viäl menettele mut alpummien muu matsku o iha toist, pikaselki kuuntelul. Niist tule tosi äkki simmone olo, et istuksi jossa kalsan tiilitalon hehkuvas puutarhas venttamas klo viire teet. *wirn*

Nii, vinyyleitte perä o turha ulvo. Olla häpi ja nautiskella näist!

Kikkarakaupalla

Traijasi vaihteeks Itelliaanost loora. Rapiat seittämän kilo. Lairast laitta, ja honukki mukan. *wirn*

Tämä satsi o sikäls erikoine et mukan o nätti pino CeeDeit. Määhä en niist juurka piitta, pitelen väli. Mutko tyrkyl tuliki Thö Kinks-orkesterin koko 60-luku, ni eiko säkki. Hinttaka ei ollu paha. Ennestäs ei ollukka ko vuare 1966 Face to Face. Nyte löyty seittämä ekaa, 1964–1969. Tohonko viäl tykö Animalssin kokoelma, misä o kaik pravuurit, ni valmis. Vinyylit, noist? Driim on:o

Leffoiki oli fölis jokune. Kolmannes kotomaissi, vanhoi. Lopuist löytys koko paletti. Tairepätki (Greenaway-poksi), noiri (Bogey) ja muzakki (Elvari). Erukkai tiätyst, sunkka ny muute!

Lue lissä…Kikkarakaupalla

Duit not on Mon Dei

Vaivaset o (viäläki) reteot, mut luukutukses ei vikka. The Kinks ja Face to Face vuarelt 1966. Kikkara tiätyst. Vaik kui pinnistä en muist nähneeni Turu looris ainutka Kinksin 60-luvu vinyyli. Jos oliski, liki 200 markka. Onneks yhyti juur ip peräte viis heijä CeeDeetäs. Et niinko, paremppa orotelles.

Opuksis o menos lainastoveto, Timo Kautton Auervaara — aurinko- ja kevätmies (1999). Oli kyl sukkela sälli se Ruben Oskar. Ja entäs ne eukot ja muut ketkä meni halppa! Noo, jos tarkkoi olla, olen kyl ittekki juassu pahki, akkaversioihi. Jos toisel pualel seisso viatoine persikkaposki ja vastapäät veiva proo baskanpuhuja, ni tule äkki paha jälkke. Simmoset piräis tiätyst vettä mun(asarjo)istas oksannokka…

Jossan o onneks ruato suaras. Teksti-tellys lukke [tätä naputelles] et Ässät kielsi energiajuoman käytön. Mää hämmästy. Nostan kotsa! Nehä o iha kauhia myrkky ja joka paikas tyrkytettä. Niinko tosa alasivulki sanota: »Energiajuomat sisältävät pääasiassa värjättyä ja hapotettua vettä, kofeiinia, tauriinia sekä vaihtelevasti vitamiineja, guaranaa ja ginseniä.» HUHH.

Juur mittä hyärykäst tänäpä. Istuta suasiol, Taran rappusil. »After all… tomorrow is another day.»

Oh, please stay by me, Dinah

Kyl mar se ny hyvi tiäretä eten mää ol mikkä jatsimiäs. Vinyleit makka hyllys nafti 2 500, mut mahtaks löyty eres 50 jatsi-alpummi?

[CD-kansi] Neeki mitä siält yhyttä o tutui ja turvallissi artisteit ja enemäkses heijä kokoelmi. Satchmo, Ella, Billie Holiday… Anita O’Day ny senttäs. Mut pikkase niinko parantamise vara.

Vissi siks varte tilasi yhre kirjalooran mukan ton tupla-CeeDeen, vuarelt 1997. Dinah Washington: The Masters.

Livautin sen tosa soimaanki viikonloppun, tyähommitte taustaks. Taisin kuunnel siit syyst huanost, ainaski tuntus kovi kuivalt. Sitäpaitti, olin ain luullu et hän oli valkone *flush*, ja jollantappa kuulostiki. Sauhut silmil siis, mut panna sen tili, et (eka) kiakko startta heti nyyhkyklassaril »Smoke Gets in Your Eyes». Sehä kait o enämpi valkoste juttu, vaik The Platters viisun toppailiki (1958).

Mut jäi vaivama. Ei sunkka Dinah ny noi *köhh* färitön ol? Ja erelles, netiski jutella, et hän olis ollukki oikkestas blues- ja R&B-hoilaja, ja jazzari vast kolnneks niinko. Jaaha. Pakko putsat vaikut ja veivat uurestas.

Kanetiks voi sanno, et musat loju JiiBees ny pahan kerra kikkaroitte al muuteski. Rutkast o petrattava ens vuarel!

Pulkassa

See verra tuli viikol huhkittu tyähommi, et tänäpä loppus puhti. Heitellä vklopuks.

Alotellas vaihteks kehuil *wirn*. Niinkos hyvi tiäretä ni lähi-Koos vaihettus kauppias. Alku näytti vähä kuappaselt mut juaksus näyttä paraneva. Turinoitti häne kans tosa alkuviikol ja usutteli hommama tofujuustoi, siis näit mist jutteli ylesemmi jo lokakuun lopul. Et niinko vähä huano homma ko jouru tekemä cittarikeikoi mokomi varte. Jäti hänel pakkaukset malliks. Ja kas äijä. Tänäpä makas kummakki hyllys: edam-tyyppine Cheezly ja cheddar-tyyline viipalejuusto. Clap clap! :)

Fisuhyllyki oli paranttunu — melkkest jo sama ko enneski. Tairanki koitta kyhät hänel piremmä spostin ja ehrotel lissä, kaikenäköst. Tofujukurtti sais ol literin pakkaukses (se olis kotomaistki), ja silakoit sais myyrä sillai ko sualakurkuiki: oma pikkutiski ja suara purkist. Kerra viikoski riittäis. Sivustoski sais hyärynttä. Siäl olis hyvä ol kaik pv:n/viikon tarjoukset framil, sillo vois planerat etukätte mitä osta.

Yhrest tartte varmast luapu. Vmp-leivät o karonnu enkä viitti eres ruvet kinuma. Se tiätä 30–50 rosentti lissä leipäkuluihi, eikä mittä järkke. Mut olla suht häpi ny, iha kehnost ei vissi käykkä.

***

Musaosatol o ollu hiljast. En ol kerenny/viittiny käyrä kohnamas. Paremppi aikoi orotelles napsauti netist, CeeDee-kikkaran:

KOM-teatteri: Porvari nukkuu huonosti (1971)

[CD-kansi] Kiakko o klassikko tiätyst. »Kenen joukoissa seisot», »Oppimisen ylistys» ja »Siirtotyöläinen». Äänt pittävä (esmes) simmoset ko Kaisa Korhonen, Pekka Milonoff ja Sulevi Peltola. Sulosäveleit ova järkänne Chydenius ja Ojanen, textei pykänne Brecht, Oksanen ja Rossi. Jolsei joku tunne, hiukka väärä ploki :b

Vinyyliälppy olis ainoa oikkia vormu totkai, mut mist vaa löytyis. Hinttaki o luakka 150 markka. Ei silti, kaivaisin kuvet kättelys.

Pulkast ei kyl kannat paljo huurel. Maa o mörkki, lämppö +8 °C, ja koht olla helvatti joulukuus. Pakkassi en kaippa, hankki olis hupa. Mut mää luule et kerkin viäl ittekki näkemä simmosenki »talve», etei ol maas lumen kipenetkä. Saiskos vähä lissä talouskasvu?