Vuosi mennyt — vehkeet vaihtoon

Ei siit totisest nii helvati kauva ol, ko kaik laitteet ja vempaimet viäl kestivä. Määki voin muista lapsuurestan yhre killerisloukanin, olsiskos ollu Leijona-kello pappan almanakan sivul. »Kestää isältä pojalle». Voik kuvitel nykyjäs?

T ämmössi täsä tule funderanneks, ko liki kaik vehket laho kässi. Iha sama ollak köökim pualel, tyähommis vai koitetak liikahta johonki. Mikkä vempelet ei kest yhtikä kovemppa käyttö. Eikä poika kerkeis enä kovi vanhaks: vuasi näyttä oleva see aika millo saa uurestas kaivel kuvettas, eikä ain eres sitäkä.

Lue lissä…Vuosi mennyt — vehkeet vaihtoon

Käännetään ne katolleen

Alotetas täl kertta muitte voimi. Annika Lapintie kirjotta plokisas täst Turu toriparkkiassiast. Piän lainaus alust:

»Turun vanha valtuusto yrittää viime töikseen vielä ennen vuoden vaihdetta runnoa läpi pysäköintiluolan rakentamisen kauppatorin alle. – –

Onneksi valppaat ja aktiiviset kansalaiset ovat heränneet. Toriparkista puuhataan kunnallista kansanäänestystä. Hienoa! Jokaisella turkulaisella tulee olla oikeus sanoa asiasta mielipiteensä.»

J essi. Toi o vähint mitä voi vaati. En ol kerenny assia tarkemmi seurama, mut arvaan kyl et nee ova taas oikeam pualen mulgendaarit ketä ova hommis. Lykkämäs väkiste mersujas meijä torin al. En ymmär, en sit pätkäkä.

HUOM. Tämä jutu lopus o linkki adressiin misä vaarita kansanäänestyst. Älä unhot!

Lue lissä…Käännetään ne katolleen

Parturi Bushein

Vielä niitä punahonkia humisee tuolla Ameriikan salomailla. Mutta ei kauan, sillä juoksupojan tihutyöt jatkuvat.

Mikään ei ole turvassa kun taala on ainoa arvo ja alttarille kilvan uhrataan. Alaskan öljyporaukset taidettiin vaivoin välttää, mutta johonkin se kirves on iskettävä. Suurta ameriiikkalaista jatkumoa tietenkin eikä siten mitään uutta.

Ihmisen suunnaton typeryys ja lyhytnäköisyys jaksaa kuitenkin aina vaan hämmästyttää. Dollarinkuvat silmissä ryntäilevä ihmemaan asukki lienee heräilevä vasta kun sylissä on ihan oikea kunnon ympäristötuho. Valitettavasti nämä hurskaat vapauden apostolit eivät silloin ole enää todistamassa saastaisten kättensä jälkiä. Ei sillä että piittaisivat ja paskat nakkaisin minäkin — itsehän ristinsä valitsivat.

Mutta Tellus vaikeroi ja se kuuluu tännekin. Kauan, loppuun asti.

Ostosparatiisi

Turun kauppatori, mikä mainio ostosmesta. Meinaan, noin ruoanhankintamielessä.

Voisi kai siellä harjoittaa muutakin keräilytaloutta, varsinkin »iltatorilla», mutta ei nyt pahemmin kiinnosta. Suurin kutka katosi jo aikoja sitten kun käsite kirpputori muuttui ahneiden mulkkujen rahastus- ja välistävedoksi. Niin se käy.

[Kuva penskoista]

Ihan pihalla cirka 1968. Kingi keskellä.

Mielenkiintoista kyllä, piti vaeltaa ikävaiheeseen 40+ ennen kuin oikeasti älysin torin olemassaolon ja hienouden.

Taitaa olla lapsuuden syytä, ehh. Silloin asuttiin Littoisissa n. 10 km automatkan päässä, ja kun se dösäkin puksutti vain jotain parin tunnin välein, niin eipä totuttu tavoille. Ei syntynyt perinnettä. Eikä neljän muksun perheessä ollut edes aikaa tehdä moisia rundeja.

Maaseudun penskoille kaupunki oli 1960-luvulla muutenkin vain kaukainen paheiden tyyssija ilman suurempaa merkitystä. Pari kertaa vuodessa käytiin ostamassa kuteita ja tietenkin jo 12-vuotiaana Kupittaalla vahtaamassa Tepsin ja TuTon matseja ja ahmimassa unohtumattomia lihapiirakoita legendaarisella sinapilla höystettynä. Mutta se oikea maailma, se pyöri 1-4 kilsan säteellä omalta omakotitaloalueelta. Kuinka kansainvälistä…

Mutta torille siis. Voisi kai sanoa, että kun torin makuun pääsee ei halua enää ikuna ostaa mitään tuoretavaraa marketista. Kama on todellakin tuoretta ja mikä käsiin wanhenee, myydään puoli-ilmaiseksi kilon pusseissa. Hintatasokin on nyrkkisääntönä vain n. 25% markettien vastaavasta.