Ken Loach

Vaikk mää olenki säätäny leffaostot musakiakon pualel, ni sillo tällö sentäs muutaki. Alkuviikost esmes ojennetti ovelt yks poksi. Ken Loach at the BBC. No jo!

[boksin kansi] On mul häne tekosias ennestäski. En vaa ol kerenny kattelema. Eka pätkä tuli hommattu liki kättelys (2012), tämä aikast kuulusa Kes — poika ja haukka. Kaks on nyte näköplakkaris, kipiä juppi-irvailu Fatherland (1986) ja juur äskö vahrattu (loistava) lakkokuvaus The Big Flame, vuarelt 1969. Enempi en ny viitti pilotel, eres noistka.

Tyylis pualest hän mene johonki Ijäkse ja Kaurismäen välisse. Voi kans ol, et muudan hra Niskanen on Loachii vahinkos vilkassu. Ja see on pakko sanno, et äijä ossa kyl etti ihan uskomattomi pärsti, niinko ny näyttelijöit muutenki. Tosa Liäkiski tuntus välil, et akkunas valuuki doku.

Nii — mitäs sitä meilpäi kyhättiinkä, tosa 1969–1979. Turhapuroi? Ja mitäs mää itte kävin tapittamas? Emmanuelle 1–6? :b

• Moviemail.com: Ken Loach at the BBC

Tikettejä kirjallisiin elokuviin

Mää aikoinas keräsi leffoi lairast toisse. Vuarevaihtees heivasin ne hyllyst liki kaik. Jätin vaa yhre topikin, musikin. Yht kauva olen muakannu opuksi: enä kelppa nee kirjat, mitkä liitty eläväkuveihi. Tai rokkiteokset. Kummast ne rupeski pinkat ohenttuma. :b

Tost seuras, liki ittekses, tiätty metoodi. Eli mää kuulun siihe porukka, ketä luke kirjan ensiks. DVD orotta hyllys. Jokku teke toisippäi. Kuink vaa.

Lue lissä…Tikettejä kirjallisiin elokuviin

Lapsenuskossa

[kansi: Alcatrazin vanki] Tuli tosa yks ehtoo tuijoteltu hiano eläväkuva, Frankenheimerin Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz). Se o vuarelt 1962. Olevanas pääosas on Burt Lancaster, mut kyl ison palan nyppäse ne linnutki. Mikä saaki ihmettelemä. Kui varte ihmiset tykkä kytät niit »Making of tämä leffa» -jutui?

Mää en teko-ohjelmi kattele. Niis pilottu pätkät. Nauru ja parku ja tuska lakka laakist, jos nupis vaa kiärtä, et kummottis hei ne osaski.

Mää vahtaan ko sonni uut veräjä. Tahron uskotel mukuloitte taval, et kaikki onki totta. Herään vast sit, joskus aikusen, ko mustas akkunas seiso: »The end».

Kotiteatteri #4 – Sin-Säde soi

Edistymma. Seinällä näkyypi kuva.

[Uittamon kotiteatterin luonnos #4]
Kajaritkin piirrelty. Ostellaan vahvarin kera.

Akkunan jälkeen oli siis vuorossa BR-soitin. Noviisi katteli tarjontaa huuli pyöreänä. Tuhannen erlaatusta vekottia, kotona ja kaukomailla. Halpoja eller nej. Perfeektionisti tutkaili huolella aikansa, kunnes muisti että talvi tunnetusti yllättää. Pikavalkkaus kahdesta, tilaus sisään ja viikon päästä oli loota ovella. LG BP330. Pieni ja sievä, asentelut heittämällä. Näin!

Toimii ok. Leffa lähtee »heti» (jotku vehkeet kuulemma matelevat). DVD tunnistuu eikä NTSC aiheuta ongelmaa. Yksi lätty ei suostunut, vaan kummakos tuo, jonkun rasvari-reiskan jäljiltä. Ja vaikkei verrokkia ole, niin kyllä se plasmatelkun musta ON musta. Häpi, mää.

Kahta siis uupuu — vahvari ja kajarit. Toosiin olin aikeissa satsata, mutta eiköhän uskota. Krostalossa ei voi sen enempää ulvotella kuin tehdä hienoja asennuksia. Hukkaan menisi jo parin tonnin keikka. Taidanpa hommata kaksi kohtuuhintaista etukajaria + stylet kuulokkeet. Subbariin(kin) vasta later. Törsätään, sitten, joskus, jos tarvis.