Sadepäivänä tuu

Ei ruppe lakkama. Huuperii mättä, tuuli vinku, mollikka o kuallu. See verra o kalsaks vetäny et tartti kiskast kalsarit jalkka.

Kert ulos ei assia, ihmetellä sisäl. Mailman ihmeit. Niit isomppei, tiätyst.

Wanda tosa ruksutta aamust iltta. Kikkara toises jälkke ripata. Mut miks varte DeeVeeDeet pyäri skaalal 0–100? Siis, äänitasol. Jokku ei pääst inahrustaka, toiset ulvo nii helvatust et täyty laitta kuulemissuajat. Ruppe epäilyttämä. Käyk insenjurtitki töis, vaik o måndaaki?

* * *

Epäilyttä kans, ain vaa enämpi, et mitä meil oikke syätetä. Kärtsäsin meina aamul kanamunei. Kartsakennos seisos vmp 19.5. Tänäpä on 16.6. Muneis ei ollu mittä vikka, ainaska en yrjönny. Viäl. Mut totanois, mitä ne munat oli syäny? Iltapuluisha o kevään mitta kohkattu jo ussemma kertta, ko josta komeeron kulmast o löyretty 10 vuare ikässi lihapulli; ulkonäkös pualest niinko eilissi. Kui käveis munakennon? Seisoisik seeki hyllys viäl 2023, vai olsiskos kävelly poijes?

* * *

Jos eläväkuvahamsteri on pihi (apus mää!) ni ajast ei parane tinkki. Sainki eilä hukattu viätetty netis nätti viis (5) tuntti. Ankarast tuli plarattu, vertailttu, lujettu, hinkattu. Eikä ny ihan turhampäitenkä. Hyllys makka ens viikol esmes Antonionin Il deserto rosso (1964), Graeme Cliffordin Frances (1982), Roland Joffén The Killing Fields (1984) ja Russ Meyerin Mondo Topless (1966). — Francest olen kyäränny alust saakka, pariki vuat siihe uppos. Kiva oli kans avat Meijerit-piikki.

* * *

Juhannus uhka, dämmitti. Ei muute mittä, mut kaupoi tartte vaklat. Se o vähemmä kiva jos kaappi vetele viimesiäs ja kaupanoves seiso klappu. Mut sitä on 2000-luvul jo nii… Eiku, eipäs olekka! Mää EN o tottunu siihe, et kaupois hässätä vaik o viikoloppu. Ennemailmas, ko vekeiki oli vähemmä, meni kaupakki kines kahrelt. Lauvantaisi. Söndaakist ei puhetka. Iso Kirja viäl tunnetti — pyhit lepopäivä. Nykyjäs ei millä ol mittä väli. Enniveiss, tule sunnuntaisi sukkela olo jos vaa kaupan ohitte kulkke. Mitä noi teke tual, pyhäpäivä. Soitetaak pollari?

Olsiskos kaffen paikka. Ja keksipino. Kaks Eeet vähinttäs.

E-kirjahdus

Vaklailin tosa pikkase sähköopuksei. Heijä nykytila. No jaa. Vuaratus!

Ettimine käve helpost. E-kirjoi löytys kans vino pino iha ilmattekski, mist pääsin yllättymä. Vaivase tunnin verra ko plarasin, ja vast kahres puljuski, 26 opust läjäs. Pualiks tiatokirjoi ja klassikoit, suunniles. Molemppi oliki tyrkyl enite ja tahron arvail syitki. Pualiakateemisis yliopistoprujuis loppu varmast markkina ko suku o ympärpuhuttu ja klassareis sitä ennenki. Hyllysthä ne Pentinkulman Tuntemattomat Veljekset löyty jo valmitteks.

Paha kyl, hyvimmät uutiset oliki sit tosa.

Lue lissä…E-kirjahdus

Soitetaan paranoidi!

Tuli taas funderattu. Onk paljo simmoses järkke, et levittä Gee-miähil kaik tiatos?

Lyhty tais ruvet vilkkuma männä viikol. Joku jossa esittel et Guukle o CIA:n kätyri. Noo, ehkei satase vakavissas, mutei juur muutka. Ajatellas ny. Nettisurffi pelkästäs jättä jo helvatust jälkki ja kui monel mahtaka ol Gee-meili. Guukle o levitelly lonkeroitas nätti 15 vuat. Onk joku muka selvil et mihe ja miltappa?

Käven pahuttas, ja ensmäst kertta, vahtamas et mitä mahta Wikipeedia heist sanno. Hahha. »Googlen yrityskulttuuriin on kuulunut slogan ”Don’t be evil”». Ordwelli o lujettu. Mut virne rupes hyytymä kohras Palveluita. Ei jumangavitas. Onk mittä misä ne EI huserais?

Ensmäne homma oli selvä: hakukone uusiks. Guukle traijatti kellarisse, tilal hinatti Ixquick. Heti helppa. Helkuti pal nätimpiki, proo. Hyvi o kyl kirjat siälki luettu: »Hakukone, jossa on maailman paras tietosuoja». No kummiski. Ixquickin tietosuoja ON hyvä askel ettippäi. Pikkase täyty viritel ja fiilat omei rutinei. Koht jo pelittä.

Seuravaks tumppailla Gee-meilei. Täs se lähte.

»Finished with my search engine/ ’cause it couldn’t give me security»…

Ixquick