VAR – jalkapallon tuho

Donnat pela jalkkiksen MM-kisoi tual Ranskanmaal. Olen tosa toisel öökonil seurannu, vaikkei isomppa kutka olekka. Ja se piäniki koiteta henkilt poijes otta.

Tappaja o nimeltäs VAR. Video Assistant Referee. Videohuane. — Platsi, misä ylimääräset äijät vahtaa akkunoitas ja juttele tuamarin korvanapin kans. Ett oliks ny olleska maali. Paitsio. Liikahtiks molke. Ketä filmas ja osusiks pallo kätte vai taklaus koippe. Ett oliks ny VARmaste!

Tarkotus oli varmast hyvä. Mul o silti menny hermo. Ei tämmäst jalkkist voi valkoihone katel. Ennevanha ko tuli maali ni sai pompat kattosse tai paiskat talriikei partsilt. Nyt tartte vaa istuskel liri sukas. Orotta. Ett mahroks se mikkä maali ol. Nappi surise. VAR runkutta vehkeitäs. Dumari kuuntele. Kaik orotta. Orotta. Orotta.

Ei men läpi. Antakaa stana takasi se mun potkupallo. Se misä maali oli maali vaikkei ollukka; misä tuamarin sana oli laki; misä paitsio vislatti jos lippu nousi. Sen VARin voitte lykät takasi sinne misä insenjurtti asusta.

Nih. Geoff Hurst!

Nuo naiset nurmikoilla palloineen

Kattelin tosa viikko takaperi jalkkist. Suamen U17-flikat pelas EM-jatkokarsinnas.

Vastas oli Itävalta, matsi päättys 1–1. Tuli sukkela olo. Tasapeli, mut niimpal kauhia ero. Se näkys kahres assias. Liikkumine. Ja hapitus.

Orotas, ni mää kerro.

Itävallan donna liikkus siltappa ko futarin kuuluuki. Asento pysy sillai pystys niinko, nuppi ylhääl. Juaksu o nätin näköst, sulavaa, tasapainost niinko. Ko tule lähitilanne, taik tempokuljetus, taik rytmivaihetus, ni jalat käy ko sinkeri; juur niinko huippufutareillaki.

Finkkiflikka liikkus toiseltappa. Se niinko koikkelehti, loikki ette ja takas, tasapainost ei tiatooka. Eikä koivet mittä sinkeri muistut. Vaik vauhti kasva, ni rytmi pysy. Vähä siis sen näköst ko tokaluakkalaiset sällit sättämäs koulun jälkke parkkipaikal. Mennä erestaksi, kert o kiva.

Mitä heil mahreta opetta?

Hapitus. Jokane itävallan peluri näyttä urheilijalt. Treenattu kroppa, hiano tasapaino ja painopiste alhaal. Suamen likka näyttä joltta muult. Keskenkasvune murroskesäne, kroppa ei hallinnas, ei mittä tasapaino ja painopiste misä sattu.

Mää ihmettele. Mitä siäl Palloliitos oikke touhuta? Itävallan *köhh* rotu ei poikke finkist yhtikä. Silti toine näytti arjalaiselt ja toine karjalaiselt. Kantsiskos otta ne perusassiat taas framil — ja jättä vaik se twitturointi hiukka vähemmäl?

[Suomi U17-tytö 2019]

Suomen U-17-tytöt • 2019

Jalkapallon MM-kisat 2018 – grande finale

[logo] No ei. Se ei ollu grande loppuottelu, vaik finale oliki. Ja finale on tämä stoory, näil kisoil.

Niinko tuli jo sanottu ussemma kerta, pettymyskisat, lopultas. Siks varte hyvi passaski et finaalis viämäri otti roolin ja pilas pelin. En sunkka sano etei pilkui voi vislat, jos poltsi kätte otta, mut assioi voi katto toiseltappa kans. Pelin henki. Patonki ei ollu esittänyt yhtä mittä, paitti lojus omal pualiskol ja kiäriskeli. Siihe sit lahjamaali 0–1, Mandzukicin omast nupist. Ja tuamarilt toine, eli rankust 2–1. Siihe kuali peli.

Kroatia olsis ansainnu voito. He pelas jalkkist. Ranskan olsis kuulunu tippu jo heti puolivälieris Uruguayl, mutko Cavani loukkas enne matsi, ni se oliki siin sit. Hvetin köyhää pelii alust saakka, Giroud varsin ihan kuutamol ja ussempiki pilkui tarvitti. Hah.

Ja niinko hyvält kaik viäl näytti, ko hunnit lähti laulu. Jos siihe pääl japsit olis hoirellu belgut ja Kolumbia hakannu Enklannin, ni… åijjåjåi, sano ruattalaiset. :b

Onneks näi vanhemmite ei ol isomppa panost. Nätti jalkkis kiinnosta, tarkotan, parin kolmen matsin verra. 64 pelii, telkust, yhres kuukaures. Naurettava! Pari ehtoot taisi ol simmossi et valutetti neljä (4) ottelu. Ketä kiinnosta?

No, pal väli. Kansi kines ja kuulemii. Orotella, mitä hullutuksi nährä jo parin vuare pääst.