Usko Viitanen — Laulujen lunnaat

Alotin eilä tommose opukse. Oikke mainion tuntune. Vähäks vaa o wanha hämy ihmeisäs. Kirja tuli hommattu liki onniarvoo, mitä ny netist vähä vilasin ja, siis… tämä Viitanenha on *krhm* …oopperalaulaja. :0

[Kirjan kansi] Taik siis oli. Kuapan pohjalt hän jo hoilotta (1928–2005).

Olen kerenny sivul 40. Tykkään ankaraste.

Viitanen kuvaile sattuvast köyhää lapsuuttas. Siin samal hän maala naaman 1930–40 luvun Suamel. Näky pakka ravistama. Pullamössösukupolven (vai montaks niit jo o) kantsis täst kyll lukke millai eletti enne. Ja vaik tule välil olo et äijä hiukka liiottele, ni kyll se perusjuttu kohrallas o. See verra määki tiärä. Hyärykäst olis seeki, jos nykymalline miälespahottaja honais mitä tapahtus, ko 1944 varasti sapuskaa nälkääs. Suami palkitti lapsoses oikke kukkurakätösel.

Inehmot on erlaatussi. Nii on kirjat ja kirjottajatki. Mää aloti ensiks plarama simmost teost ko Kapellimestari. Siin höpöttele hrat Tarkka & Saraste. Mää jaksoin sitä herraskaist mailma rapiat 30 sivu. Mut, he kait onki niit euruuppalaissi.

• Usko Viitanen: Laulujen lunnaat (WSOY, 1985)

• Pekka Tarkka & Jukka-Pekka Saraste: Kapellimestari (Siltala, 2009)

16,45 kg

…ja 31 kappala. See verra tuli traijattu Postist taas eilä.

Pannaas jokune:

Antti Alanen – Ilppo Pohjola: Sähköiset unet — musiikkivideot (VAPK-kustannus, 1992)

Hans Carossa: Sotapäiväkirja (Otava, 1942)

Veikko Huovinen: Viime talvi — arvokeskustelua (WSOY, 1998)

Hans Graf Huyn: Hyökkäys — Moskovan pyrkimys maailmanherruuteen (Kustannuspiste, 1979)

Thomas Keneally: Schindlerin lista (Gummerus, 1984)

Boris Kagarlitski: Hajonnut monoliitti (Orient Express, 1992)

Heikki Metsämäki – Petteri Pelkki: Satumaa — Unto Mononen. Elämä ja laulut (Gummerus, 1997)

Gavin Menzies: 1421 — Kun Kiina löysi maailman (Genimap, 2005)

Suomen Kansan Ryhtiliike (toim.): Hyvän käytöksen opas (Otava, 1954)

Usko Viitanen: Laulujen lunnaat (WSOY, 1985)

Elämäkertoi tiätyst, ja historioit. Musaa ja eläväkuvi.

Toi Kiina-jutska on valtsu tiileskivi. Opus kerto siit ko kinuskit lähti paateissas kattoma mailma — 1400-luvul (!). Öhöm. Millonkas se Kolumbus nostika ankkuris… :o

Huavist sattusi vilkasema ja avama onniarvoo sivult 123. Kappas. »Meidän suomalaisten on näköjään tiedettävä kaikki maailman asiat ja kannettava vastuuta ja huonoa omaatuntoa kaukaisista konnuuksista ja ihmisarvon loukkaamisista. Olisiko sitä humanismia. – –». Kui munst tunttu joteski tutult toi… :/

Jonkun aikka näil taas mennä, krhm.

All You Need Is Love

Mää ole musa-deeveedeen keräilys vähä niinko muutenki, sulo-vileeni. Välil täyty silti irrotel. Verkkokaupast yx teevee-sarja eilä:

[kansikuva]

# Tony Palmer: All You Need Is Love — The Story of Popular Music

17 osaa, jokane tunni verra. Vot!

Muistan hämäräst. Tota veivatti telkus joskus 1970-80-luvu vaihtees. Suamesha viäl sillo hoilatti et »tuol’ on Iltatähti, siellä laulan», ja Mikol oli erifäriset klasit. Ihan siis pikkane ero. Palmeril ei ollu.

Innostusi viäl napsuttama opuksen kylkke, kovakantisenki. Aapailin, jos vaikk hianoi kuvei olsis. Mun säkäl kylläki toistappäi: harmaat teksti, kansipapru valmis, selkä ko Kataisen ruato.

180 + 30 = 210 markka. Olis irronnu 5–10 tavallist rockkideeveedeet. Se vaa, et tommone paketti o vähä niinko musti. Sinäns muute hauskast, isos mailmas itte kirjan hinta oli järjestäs 0,80 mk. Sekenttiikä viitti funderat, paljoks stubbidolandis.

Tikettejä kirjallisiin elokuviin

Mää aikoinas keräsi leffoi lairast toisse. Vuarevaihtees heivasin ne hyllyst liki kaik. Jätin vaa yhre topikin, musikin. Yht kauva olen muakannu opuksi: enä kelppa nee kirjat, mitkä liitty eläväkuveihi. Tai rokkiteokset. Kummast ne rupeski pinkat ohenttuma. :b

Tost seuras, liki ittekses, tiätty metoodi. Eli mää kuulun siihe porukka, ketä luke kirjan ensiks. DVD orotta hyllys. Jokku teke toisippäi. Kuink vaa.

Lue lissä…Tikettejä kirjallisiin elokuviin

28,4 kg

Taas käve karvane korsto ovel. Uteli nime, jätti loodan ja katos. 73 opust, jokune herggu täsä.

Harriet Beecher-Stowe: Tuomo-sedän tupa (WSOY, 1953)

Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä (Art House, 1998)

Ronald Hayman: Fassbinder — Film Maker (Weidenfeld and Nicolson, 1984)

Billie Holiday & William Dufty: Lady laulaa bluesin (WSOY, 1983)

Theodore Huff: Chaplin — komedian kuningas (Tammi, 1959)

Franz Kafka: Amerikka (Tammi, 1995)

Kalevi Kalemaa: Raoul Palmgren — suomalainen toisinajattelija (Tammi, 1984)

Rudyard Kipling: Valkoisen miehen taakka (WSOY, 1976)

Kalle Lehto: Vastavallankumouksellinen (Tammi, 1995)

Eino Leino: Pankkiherroja (WSOY, 1993)

Marcello Mastroianni: Muistan …muistan (Tammi, 1998)

Timo K. Mukka: Ja kesän heinä kuolee — kertomus sairaudesta (Gummerus, 1968)

Pelle Miljoona: Buddha Blues (WSOY, 1985)

Tuomari Nurmio: Kuviteltuja klassikkoja (Love Kustannus, 1988)

Nestori Parkkari: Väkivallan vuodet (Kansankulttuuri, 1960)

P. R. Reid: Vankileiri Colditz (Otava, 1974)

Noi kaks ekaa olis tarttenu kaivel jo kloppivaihees. Kiplinkki olis kelvannu seeki, klassarit ei vanhetu. Pellelt riittäis tämä ykski, depy. Tuomari-kuviteltu on nuattikirja, makso viis kertta normin, mut on arvoses tottkai. Pankkiherroja (1. p. 1914) on harmittavaisen ajankohtane, taaski. — Ja monemoissi sarjoi tiätyst täyrennetti, elämäkertoi haalitti, musa- ja eläväkuvakirjoi vino pino.

Kyl mar näil taas yks kuukausi hupene.