Sadepäivänä tuu

Ei ruppe lakkama. Huuperii mättä, tuuli vinku, mollikka o kuallu. See verra o kalsaks vetäny et tartti kiskast kalsarit jalkka.

Kert ulos ei assia, ihmetellä sisäl. Mailman ihmeit. Niit isomppei, tiätyst.

Wanda tosa ruksutta aamust iltta. Kikkara toises jälkke ripata. Mut miks varte DeeVeeDeet pyäri skaalal 0–100? Siis, äänitasol. Jokku ei pääst inahrustaka, toiset ulvo nii helvatust et täyty laitta kuulemissuajat. Ruppe epäilyttämä. Käyk insenjurtitki töis, vaik o måndaaki?

* * *

Epäilyttä kans, ain vaa enämpi, et mitä meil oikke syätetä. Kärtsäsin meina aamul kanamunei. Kartsakennos seisos vmp 19.5. Tänäpä on 16.6. Muneis ei ollu mittä vikka, ainaska en yrjönny. Viäl. Mut totanois, mitä ne munat oli syäny? Iltapuluisha o kevään mitta kohkattu jo ussemma kertta, ko josta komeeron kulmast o löyretty 10 vuare ikässi lihapulli; ulkonäkös pualest niinko eilissi. Kui käveis munakennon? Seisoisik seeki hyllys viäl 2023, vai olsiskos kävelly poijes?

* * *

Jos eläväkuvahamsteri on pihi (apus mää!) ni ajast ei parane tinkki. Sainki eilä hukattu viätetty netis nätti viis (5) tuntti. Ankarast tuli plarattu, vertailttu, lujettu, hinkattu. Eikä ny ihan turhampäitenkä. Hyllys makka ens viikol esmes Antonionin Il deserto rosso (1964), Graeme Cliffordin Frances (1982), Roland Joffén The Killing Fields (1984) ja Russ Meyerin Mondo Topless (1966). — Francest olen kyäränny alust saakka, pariki vuat siihe uppos. Kiva oli kans avat Meijerit-piikki.

* * *

Juhannus uhka, dämmitti. Ei muute mittä, mut kaupoi tartte vaklat. Se o vähemmä kiva jos kaappi vetele viimesiäs ja kaupanoves seiso klappu. Mut sitä on 2000-luvul jo nii… Eiku, eipäs olekka! Mää EN o tottunu siihe, et kaupois hässätä vaik o viikoloppu. Ennemailmas, ko vekeiki oli vähemmä, meni kaupakki kines kahrelt. Lauvantaisi. Söndaakist ei puhetka. Iso Kirja viäl tunnetti — pyhit lepopäivä. Nykyjäs ei millä ol mittä väli. Enniveiss, tule sunnuntaisi sukkela olo jos vaa kaupan ohitte kulkke. Mitä noi teke tual, pyhäpäivä. Soitetaak pollari?

Olsiskos kaffen paikka. Ja keksipino. Kaks Eeet vähinttäs.

Kalaa ja valheita

Kunno sapuskahaku taas vaihteeks. Etei siis hakukonehaku, mut IRL. Liiteri ja kauppatori. Ja pikkase pisti funderama kans.

Kauppatorin kans ei menny ihan putke, he. Veivasin meina keikan väärimpäite, käven ensiks Liiteris. Ko kerkesi takas toril ni kaik vho-pussit (1 eurdo) oliki myyty! Tais ol eka kerta ko tommottis käve. Toisen kaut, enne en tiänny Liiterist. Liäväst kyl kismitti, parhaimmillas yhres pussukas on 1—2 VIIKON tarppet. Siit ei sapuska pal erukastu.

Lue lissä…Kalaa ja valheita

Liiterissä

Tuli tosa istuskeltu meijä lähi(ö)parturis. Kaikemoist ain pälätellä ja sainki kuul, ett kyl Turunki keskustass jo yks Liiteri loju, Julian talos. No berhanas…

Assia oliki munt tovise verran vaivannu. Piispanristil päi käven jo ammoinas 2002, naputin siit sillo jutunki, yhre ensmäisist JiiBees. 2006 paikkeil pualestas oli ussest assia Pitkämäkke, ja jokuse kerra täytin siälki reppuni. Muten innostunu. Suurin syy oli varmastki se orkinaali miälikuva. Kermaanikauppa. Mää muka levittämäs herra- ja vallottajakansal, vaivassi rahojani?

Huuperi valus Aurajoes. 2012–13 rupesin hiljakses viaroma lähi-Koot. Hinnat o kokoaika noussu ja alkuvuarest ny ei enä mittä määrä; joka helkutin viikko joku! Homma näytti huanolt. Lähelt löyty vaa toine Koo, ja Siwa (hahha). Cittari on passeli mut neljä kilsaa vaatii linkkarikeika. Lähimmät Liiterit oli noi. Kauppatoril tiätyst ravata, mut samat matkavaivat ko cittaris eikä kaikke saa mitä tarttis.

Lue lissä…Liiterissä

Syä sää, mää en pirä hevost

Vähäks taas huvitutta tämä »kohu». Jostai ulkolaisist purkeist on kuulemma löytyny hevost. Sisso.

Jos ava minkä vaa kaupast hommatu purnuka, ni ossak maallikko muka sanno mikä elukka siihe o tapettu? Vaik maistaiski? Eik se o sillo yks lysti: Hevost, siamperä, kanaa, sammakkoo, koiraa, etanaa taik kärmest — samaltappa henkettömi kaik. Purkki auki ja SLURPS?!

Mää ole tunnetust enkla. Jotta o vissi täsäki mitä en ymmär. :D

Kunnia-asia

»15 prosentti! Lihapitosus viistoist prosentti!»

Vähäks munt huvitti. Sattusin meina lähikaupas nakkihyllyn viäre ja vanhempi akka siin kailotti. Oliki iha pakko kyssy, et mist kikkarast hän mahta puhu, ja käpistel sit ittekki. Uhh huh. Ei kyl jutellu lämpimikses. Yhres nakkipakeetis oli 13 rossa. Herkullise Kotontehty?

Sinäns ei munt haitta yhtikä, kert en kualleit elukoit jyrsi. Mut kui moni siansyäjä o mahtanu tommose huamat? Jauhojöötihä käy kaupaks ko häkä, eihä niit muute tehräis.

Mitäs se Koo-kaupan Väiski-vainaa hopottika, sillo joskus 300 vuat takaperi… »LIHAtiski on meille oikein kunnia-asia!» ? *wirn*