Vinyyli – rakastettuni

Tiedän, tiedän toki. Sanon sen Sinulle aivan liian harvoin. Varmaankin sen vuoksi, juuri siitä syystä, lojut niin kovin usein mykkänä hyllyssäsi, vain sadat lajitoverisi lohtuna. Sellaisina hetkinä en kadehdi kohtaloasi.

Ajattelen Sinua silti usein. Etenkin silloin, kun olemme erossa ja joudun tahtomattani kuuntelemaan kaukaisia sukulaisiasi, tavarataloissa tai hisseissä. Kuinka silloin kaipaankaan tuttua ja turvallista rahinaasi — sitä samaa, josta niin kovin usein Sinulle tarpeettomasti huomauttelen.

Tiedän myös, että olet havainnut minun hairahtuneen. Olen koskettanut kilpailijoitasi. Niin, juuri niitä: nuorempia, kiiltävissä ja houkuttevissa muovikuorissaan. Voin vain sanoa puolustuksena, että jouduin erehdytetyksi ja että kokemus oli karmiva. Sisältö oli kovin kylmää ja steriiliä ja tunsinkin välitöntä halua palata luoksesi ja levittää tukevat ja lämpöiset kantesi heti ovella.

Ethän siis huoli, sillä tiedän nyt kaiken ja valintani on varma. Sinun kanssasi haluan vanheta ja ottaa vastaan tulevan. Ratisevat vekkisi eivät minua haittaa, sillä ne ovat elämisen merkkejä. Jaksan kevyesti nousta kohottamaan neulasi ja vaivatonta on vaihtaa puoltasi. Pahviset kantesi rispaantuvat ja kuluvat, niin kuin minäkin, mutta paikkaan ne kaikki kohdat hellyydellä, enkä niitä kohta enää huomaa.

Ja jos kerran, eräänä päivänä, kohtalokas naarmu Sinut iäksi vaientaisi, niin senkin kestän. Minun tarvitsee vain muistella satoja yhteisiä hetkiä ja kaikki on hyvin, jälleen. Vinyyli — rakastettuni.