…kuulu mun pääst, ainaski simmoselt tunttu. Pari viikko menti matalalentto, eikä ain tiänny onk yä vai päivä, aamu vai ilta. Joko ruppeis tokenttuma?
Torpas kyl hurise iha oikkiastki. Jossan päi talo rupes putket vuatama ja vahinko valus mul saakka. Tiskipöyrä al viritetti tänäpä aamul joku helvatu »kuivuri», ja siäl se ny mekkaloitte ittekses. Pari viikko, kuulemma. Onneks köökis on ovi (raijasin kellaarist) ja makkaris paksu seinä; ei juurka kuulu mittä ko tätäki naputa, punkas seljälläs. Taireta thänkgaad selvit ilman The Vakuutusvirmaa ja torellist evakko. HUAH!
Juu, Vakuutusvirma. Vähäks naurutta. Käven siäl pahuttas utelemas. Erellisest kerrast oliki nätti 17 vuat, sillo käven raapustamas sopparin. Sinkul mittä tapahru.
Enne nii pontso puulaaki oli kuivettunu reppuvirmaks. Pari vaivast pöytä, akka, komputteri. SEISOMAS, aasiakaski! (en malttanu ol alottamati siit). Ja lopputulemaki iha näyn mukane: »Emme hoida näitä asioita, ole hyvä ja soita korvausosastollemme». Sitä varte oli erilline kipsa — pöytä, komputteri, telephooni. MUN olis pitäny kilautel, heijä offiisissas! Kärtsäs käämi. Et siis täst hyväst mää ole maksanu vakuutuksi likelt 20 vuat! Pitäkä pahananne. :O
Pahin ressi o sentäs helpannu. Isoimmat tyähommat sain alt poijes (nippa nappa) ja muitte kans pärjä. Kuivurin desipellit taita ol siärettävi, korvatulppaanitki voi hyväs lykys heivat. Köökist joutusin ulos. Hana ja viämäri o käyttökiallos. Ei haitta, pykäsin miniköökin olkkarin pualel, kaffetarpeet ja simmottos. Eiköhä pärjät.
Paree onki. Tekemättömi puuhi makka pinos kilomeetri. Gou!