Joulu uhkaa

Ei mahra mittä. Ruppe taas olema se ainova aika vuarest ko meina ressi iske. Joulu.

Sunka mul mittä joulu vihtasse ol, pirelkkö hyvänäs ketä tykkä. Mutko ei meina enä pääst pakko mihenkä. Ainaski silt tunttu, et joka vuas vaa kuut kauhiampi härteli joka jumalam platsis. Niinko Juice-vainaa riimittel: »Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää». Juu, ei jummar.

Mää kyl selvisi aikast hyvi iha viime vuassi ast. Sinkun ei ol tarttenu tehrä tili kenelkkä eikä osallistu mihenkä. Mut sit käve sukkelast. Sälli tulki täysikäseks ja rupes seilama Turu ja Stokikse väli. Ja ko joulu tule, ni hän tiätyst tahto reissat Iskätäs kattoma ja häne kans joulu viättämä. No, krhhhm. :smile:

Lue lissä…Joulu uhkaa

Reissu reisille

Juu, piti mennä Ruåttihin jälkikasvua kattelemaan, sinne vie se komia lautta. Ei kummiska. Paluubotski oli täyteen buukattu…

Eipä ole vuosien varrella koskaan moista kämmiä käynyt. Siksipä sieppaa, vaikka syy ilmeinen onkin. Olen reissannut aiemmin aina keskellä viikkoa, mutta nytpä onkin tulossa halvatun helatorstai. Se aiheuttaa ns. pitkän viikonlopun ja niinpä kaikki ne ziljoonat ruåttinfinnit ryntäävätten tänne sukuloitsemaan. Dammit.

Paha kyllä, ehdin myös txtailla kundille että ehtoolla lankkua kävellään. Kirjoittamaton sääntö on, ettei vanhempien koskaan pitäisi herättää turhaa toivoa. Kaiken lisäksi olin jo aiemmin uskotellut, etten ikuna lupaile mitään miittingejä ennen kuin tiketti raskaana taskussa painaa. Tuplattu mistaaki. Oli varmaan nastaa hetken jo haaveilla, että jee, faija saapuilee.

Kirottua, aseeni ei laukea. Sori, Sälli. Jatkuu kahden viikon kuluttua.

On lautalla pienoinen ravin-teee-li

Tarttis vihdoin lähtee Ruåttiin sähköjä kattoon, sinne vie se komia lautta. Ei vain meinaa saada millään aikaiseksi. Vaikka matkailenkin yöllä, niin se botskimatka nyt vaan on niin kirotun pakkopullaa. Joskus oli toisin.

Juttu tulvahti eilen mieleen kun tellyn MOT -proggis kertoili niistä georgialaisista naisista, jotka sievän kauttakulun sijasta tylysti palautettiin takaisin. Heillehän bussimatkan osaksi suunniteltu laivareissu taisi edustaa huimaa kokemusta, jopa unelmaa. Voisi vähän naureskella, mutta tarkemmin ajatellen se ruåttinlaiva oli joskus nuorena killinä kovaa kamaa. Irti kaikesta, halpaa keppanaa, löysiä lyylejä. Tappotason grabbis, fritsuliina, tyypit vihreinä. Sankarihabitus kuukausiksi.

Niin muuttuu maailma, siis katsanto. Nyt tekisi mieli tehdä fyysinen ele niille megamölynilkeille ja palauttaa leväperähutsut mutsinsa luo. Halvan hajuveden hajahdus vaivaannuttaa ja ne viinat on tuhanteen kertaan kipattu. Ja josko erehtyisikin, toipumiseen menee päiviä. Kaikki on nähty, kaikki on tehty.

Nykyisin laivamenu sisältää korvatulpat, unitabun ja halkoherätyksen. Keikka kulahtelee kellarihytissä kolmen karvaperän kera, heistä yksi on igor. Pokkari on kehno, pimeys armahtaa. Revi siitä, matkafinni.

Nettiostoksilla

Joulun aikoihin kävi sitten niin, että lähipiireihin iski mp3-hybris. Tarkemmin sanoen, into suuntautui mp3-soittimiin. Kilometrejä hupeni ja nettiviidakkoa riitti, mutta tylsyikö machete?

Ekana hommattiin Äiskälle semmoinen yhdistelmä, mp3/CD-vempain, ja kohta perään tarvittiin jälkikasvulle sellainen snadi, sytkärin kokoinen Creativen MuVo NX 128. Motherin laite löytyi rundaamalla paikallisissa Turun liikkeissä, mutta Sällin kohdalla sopivaa ei meinannut millään löytyä. Päädyttiin nettiin.

[Kuva: Creative MuVo NX 128]
Tämän perässä oltiin.

Nettikaupasta ei ollut kokemuksia, niinpä esiintyi lievää skeptisyyttä. Kuinka luotettavaa, mikä hintataso, entä toimitusaika?

Projekti alkoi tietysti kauppojen etsinnällä. Huima apu tähän löytyi, kun yhytin MikroBitti -lehden sivustolta semmoisen mainion palvelun kuin Hintaseuranta. Ja eikun vertailemaan.

Netti osoitti jälleen voimansa ja heikkoutensa. Sivustoja kyllä löytyi, mutta taso oli enemmän kuin kirjava. Ergonomia oli usein perin puutteellista, esim. tuotekuvat joko näkyivät tai sitten ei tai evästeet (cookies) toimivat puutteellisesti. Takuutietoja piti toisinaan ihan oikeasti etsiä ja hintoihin oli haudattu kojootteja. Paljon turhaa puuhaa, joka ei kuuluisi loppukäyttäjälle.

Parin päivän kahlailun ja pähkäämisen tuloksena syntyi selvä rajaus: liikkeen on oltava kotimainen. Toimitus on nopeampi ja mahdolliset takuu- ja muut hässäkät on helpompi selvittää.