Toivelauluja 6 • 1951 • 4/4

[biisirotla-6][/biisirotla-6]

Kaksi vanhaa tukkijätkää

Ketkäs ne olivat 1940–50-luvun kovimmat runoilijat? Siis ne »rillumarein» vastakohdat, korkiakulttuuriväjen lemmikit ja pokaalien pokkaajat? Ei tainnut onnistua tästä paremmaksi panna.

[vihkosen kansi] Kuva on tietenkin vahvan romantisoitu. Kaksi jätkää, pitkät muistot; kosket laskettu, lautat varpattu, naiset naitu. Niittyvilla tuoksuu, jossain soi soitto. Sellaiset ikävyydet kuin vilu, nälkä, hiki ja väsy — ne eivät tähän lauluun mahdu. Tukkijätkä, sehän vain porskuttaa, pyörittelee polokalla tytöt pystyyn ja lopuksi rahtaa tienestit (Rovaniemen?) pankkiin.

Ehkä niin on hyvä ja ehkä niin on totta. Armeijassahan ei ollut baaskempaa, synnytys oli melkein kivuton ja se eka esitelmäkin luokan edessä ihan piece of cake. Muistoille tapahtuu jotain vuosien myötä.

Kari Aava on (tietenkin) Toivo Kärjen salanimi. Sävellys on hieno, kansainvälistä tasoa. Myös Justeeri (eli Kauko Käyhkö) pystyy vastaamaan. En enää edes siedä muiden versioita, kaikkein vähiten tankovalekuninkaita.

Sävel: Kari Aava

Sanat: Reino Helismaa

© Sävelteos julkaissut vihkosessa »Tukkilaislauluja». Justeeri laulanut Rytmi-levylle R 6111.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 6 • 1951 • 3/4

[biisirotla-6][/biisirotla-6]

Rovaniemen markkinoilla
– Laulunäytelmästä »Kultakuumetta» –

Tästähän se alkoi. Topin ja Repen rehvakas ralli, jonka erikoinen punchline lopulta antoi nimen kokonaiselle kulttuurin osa-alueelle. ALAkulttuurin siis. Se oikea, se Ylempi, sehän hautui visusti herrasväen kammareissa.

Siellä tosin seisoi kaikki ja haloo oli hirveä. [vihkosen kansi]

Laulu sinänsä kuvailee vain sen, mitä markkinoilla tapahtuu, sangen siviästi jopa. Mutta korkeistoa oli loukattu. Kortit kuuluivat bridtkeen, Hulta jakoi korkeakulttuuria Ranskan lyhtykadulla ja kukapa nyt markkinoille… Riitti, kun porvari kuittasi tuotot ja rahvas siivosi jäljet. Moraalia! Ellen Salpakari laatimassa puhetta…

Sillä välin. Helismaa taisi itse rakennella K-18-version, jota itsekin tavailin teinarina. Siinä Kemijärven Hulta tutustuu jätkän fyysiseen presenssiin lepikossa, eikä torpassa. Saiko vallasväki sen käsiinsä ja punaili yli tarpeen? – Muistikuva on olevinaan sellainenkin, että jossain Urkki-tyylisessä tasojulkaisussa muudan (Innasen?) novelli olisi jokaisessa kappaleessaan päättynyt: »Rumarilluma!»

Elokuvassa laulu taitaa soida pätkittynä: useassa osassa, kerrontaa rytmittäen. Tuollaista laulunäytelmää en muista ollenkaan. Mitähän muita biisejä siinä oli?

Sävel: Toivo Kärki

Sanat: Reino Helismaa

© Fazer julkaissut vihkosessa »Reino Helismaan lauluja 4». Justeeri laulanut Rytmi-levylle R 6100.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 6 • 1951 • 2/4

[biisirotla-6][/biisirotla-6]

Tennessee-valssi
– Tennessee Waltz –

[vihkosen kansi] Tästä ei oikein sanottavaa heru. Jos ken on saanut korviinsa Alma Coganin defenitiivisen luennan, ei tahdo kotoperän kiekaisuja kuulla. No, hra Marstio sentään raspiroitsi, oliko se 80-luvun lopulla, kelpo version.

Kullervo se tässäkin mestaroi. Hankala pala – originaalissahan on elokuvamainen tiivistys. »My friend stole my sweetheart from me», while… ne sitä valssiansa siellä veivasivat. Cumulus- ja heinäkasa-Suomen rantakoivun larvojen huokailu… ei se nyt ihan sitä kohtalokkuutta tavoita.

Juu. Joihinkin lauluihin nyt vain ei pitäisi.

Sävel: Redd Stewrd – Pee Wee King

Sanat: Kullervo

© Prima Vista julkaissut pianonuottina. Henry Theel ja Metro-tytöt laulaneet Decca-levylle SD 5133.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 6 • 1951 • 1/4

[biisirotla-6][/biisirotla-6]

Tähti ja meripoika

Merimiesvalssien aatelia. Kai. Ruåttalaista alkuperää.

Tämän suuruus ei ole oikein koskaan auennut. [vihkosen kansi] Hra Virta toki vetää komeasti, mutta omatekemänsä sanoitus on jotenkin kulmikas. Tiedä sitten, olisiko pro kiskaissut paremman. Mm. nimim. Kullervo dominoi tuolloin ja jälki oli usein levotonta. Ja lopullisestihan meni maku, kun muudan länsirannikon Peter Pan kehtasi lainata nimen tekeleeseensä… *naamapalmu*

Tangokuninkaan lisäksi asialla on tietenkin ollut leegio lainausmerkillisiä tankokuninkaita. Vihko puolestaan mainitsee Theelin, jolla tuntuu olleen menekkiä tuohon aikaan. Moderni versio löytyy Kari Tapiolta, luultavasti ainoa mainittava.

Niin, se pakollinen väännös. »Kerron, kuinka kouristaapi sieltä.»

Sävel: Bror Karlsson

Sanat: Olavi Virta

© Fazer julkaissut pianonuottina. Henry Theel laulanut Sävel-levylle S 9015.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 4 • 1950 • 3/3

[biisirotla-4][/biisirotla-4]

Reissumies ja kissa

Reino Helismaa teki satoja sellaisia lauluja, joista ei salattuja merkityksiä uuttaisi edes von Bagh -vainaa. Osa on silti tavallista tasokkaampia. Katsotaanpa.

Reissumies on maantiellä, kintereillään kissa. Tavanomainen asetelma, mutta lievillä vihjeillä:

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.

On musta kissa seuranaan.

[vihkosen kansi] Taivas mainittu. Mirrejäkin olisi ehken muunkin värisiä. Mutta draama etenee. Katti katoaa, kulkurille koittaa kalsa. Suojaksi löytyy tienvarren mökki. Lämpöä tarjolla:

On liedessä — voi ihme! — pari hiiltä hehkuvaa,

hän takan ääreen hapuilee.

Kulkumies nukahtaa lieden lämpöön. Mutta aamulla odottaa sangen dramaattinen käänne:

On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt

ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen, minkä luuli hiillokseksi,

kissa onkin nyt, kun aamu valon tupaan toi.

Onko kissa The Kuolema? »Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään». Noinko lähellä oli lähtö?

Jaa-a. Ehkä tämä leijeri on hieman haettu, mutta en kyllä symboliikasta eroonkaan pääse. Joskus nuorena se siihen jostain kaiveltiin.

Päätteeksi kielivenytystä. »Tuhan». Intresantti taivutus. Itseltäni irtoaisi »tuhkan». Vai nielaiseeko sitten kulinaristi rahan ja artesaani irrottaa koivusta pahan? :/

Sävel ja sanat: Reino Helismaa

© Fazer julkaissut vihkosessa »Reino Helismaan lauluja 1». Tapio Rautavaara laulanut Decca-levylle SD 5094.

[Toivelauluja-details]