Toivelauluja 4 • 1950 • 2/3

[biisirotla-4][/biisirotla-4]

Unhoita menneet!
Proshtshai Ljubov

[vihkosen kansi] Heti kättelyssä tarjoillaan elämänohjetta:

Voi ällös itke armas, enää!

Ei päivät menneet palata nyt voi.

Paha kyllä järkevyys on näennäistä. Jo b-osassa valuu suomalainen synkkyys ja epätoivo:

On turhaa haaveet, särkynyt on syömmein,

ja sammunut on tuli rakkauden.

Huhh. Seuraavaksi varmaan iskee halla, palaa torppa, ja aitasta metsän pimentoihin hiippaa Shemeikka. Liikaa! :/

Paremmin onkin muistissani muudan toinen versio. Duo Eero ja Jussi ryhtyi asialle 1967 ja tulos olikin — »Paroni» Paakkunaisen avittamana, ykkösluokkaa. Palataan siihen, kun sarjassamme kohdalle tulee.

Vihkon mukaan itkuvirteen yltyi Henkka Theel — nevöhööd, versiotansa. Kaihosäveltäjä löytynee itäisestä naapurista. Mutta kukahan sanaseppä istui lyötynä donatiokolikon takana?

Sävel: B. L. Andreschewsky

Sanat: Lahja Taalari

© Fazer julkaissut vihkosessa »Toiveiskelmiä 2». Henry Theel laulanut Rytmi-levylle VR 6071.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 4 • 1950 • 1/3

[biisirotla-4][/biisirotla-4]

Rakovalkealla

Lapista on kyhätty lauluja paljonkin. Hyviä vissiin vähemmän, sillä laakista tulee mieleeni vain kolme: »Lapin jenkka», »Lapin tango», ja tämä käsittelyssä oleva. Kaksi on hra Helismaan kynästä — aihe siis hallussa.

[Toivelauluja kansi: 4/1950] Avausnäkymä. Kuin Jack Londonia. Kultaa ja kuntoa, Smoke Bellewin reessä:

On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,

kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.

On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen —

on avautunut sydämeni sille.

Tunnettuja ovat tarinat Lapin hulluudesta. Laulu vahvistaa uskomuksia:

Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan,

sen mieli tänne lakkaamatta palaa.

Polttaa ja palaa. *Tykkäys* :b

Lapin erämaa, tunturit ja hanget. Haltiat, noidat ja revontulet. Ne kaikki välittyvät laulusta niin vahvasti, että itselläni herää aina hillitön halu pakata rinkka ja karistaa lähiön purkat lenkkareista. Havuvuoteella rakotulen rätistessä, kuppi kuumaa kuksassa, maahisten huokaillessa, kaukana kavala maailma… Mutta järki aina voittaa.

Hyvä on huomata säveltäjä: Helismaa itse. Unohtuu helpolla että tekstitaiturilla oli nuottikynäkin sangen hyvin hallussa. »Balladi villistä lännestä», »Reissumies ja kissa», »Päivänsäde ja menninkäinen». Turisti ei tuohon yllä. Ja aika tukevasti ollaan sarjassa »näitä ei enää tehdä». Pikana kohoaa muististani yksi ainoa, Turkka Malin sielua tavoittava »Täällä Pohjantähden alla». Sekin kantaa jo 21 vuoden renkaita.

Ehkä niitä tehty on. Kenties on jossain tulossakin, en vain pidätä hengitystäni. Vai kuka nykylauluntekijöistä pääsisi jatkoon — Cheek? Jukka Poika? tuurekilpeläinen? No niin.

Sävel ja sanat: Reino Helismaa

© Fazer julkaissut vihkosessa »Tunturilla tuulee». Tapio Rautavaara laulanut Rytmi-levylle R 6090.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 5 • 1950 • 1/3

Kuubalainen serenadi

No niin. Kaikkihan tämän klassikon tuntevat, jo parista tahdista:

Ja me tulimme kapakasta/

kai hiukkasen horjuen.

[vihkosen kansi] Siis aikuiset tuntevat. Ja hoilattu todella onkin — notskilla, raflassa, kadulla. Horjuenkin, kun se yö aika useinkin oli ihan helkutin ihmeellinen. Sukkanauhasaalis tosin on luokkaa vaatimaton. Kenties lähtömaljoja oli juotu… monta. :b

Tropiikin tummuus tihkuu tietenkin testosteronia:

Ah — muistan — ympärillä

oli ihana Kuuban yö,

ja nuorena, hehkuvana

joka ainoa sydän lyö.

Hehkua saattoipi tuntua varsin aamulla, kun valui piikkilankaa… *krhm*

Pari seikkaa askarruttavi. Kuka on salanimen takana kuikuileva säveltäjä? Ja miksi laulun toverit ovat ulkomaaneläviä, nämä Tom ja Watkinson. Keitä he yleensäkin ovat?

Huomaan ihmetteleväni tätä vasta nyt. Olen tainnut aina olettaa laulun olevan ulkomaista alkuperää, mikä tavallaan selittäisi nimet: suomentajan laiskuutta. Ison-Britannian imperiumin kolonistialiset konsulentit hieman tuulettumassa punaisen lyhdyn kuumottavassa kumossa. Liki kumossa. Eiku, nehän siis haikeasti horjuvatten… satamaan. Okeey. Sailor’s from Portsmouth.

Mutta sävelet on kyllä kaihoillut joku finni. Mistä hra Koskela on keksinyt watkinssonit? :O

Vihkonen esittää artistiksi Kauko Käyhkön. Totta on, joskin minun mielessäni kyyneleitä nielee Tapsa. 100 vuotta syntymästä, btw, maaliskuussa!

Sävel: Salamanteri

Sanat: Uuno Koskela

© Fazer julkaissut kokoelmassa »Serenadeja Sinulle». Kauko Käyhkö laulanut Rytmi-levylle R 6100.

Post skriptumi

Oho. Pomppasin yhden vihon (#4) yli. Olkoon.

[Toivelauluja-details]

Toivelauluja 3/1949 • 4/4

[biisirotla-3][/biisirotla-3]

Balladi villistä lännestä

Jacksonville Townissa tapahtuu!

Hra Helismaa on loihtinut lauluunsa sarjakuvien lännenkaupungin liki täydellisesti. Vain pankki ja porttola puuttuvat. Henkilögalleria on kohdallaan. Pormestari tosin ei kuviin ja tunnelmiin ehdi, eikä rauhantuomarikaan, mutta kenties ovatten he juuri palkkaamassa niitä puuttuvia rakkauden ammattilaisia. Vai kumpaa sukupuolta tunnustaa saluunanpitäjä Hooker?

[vihkosen kansi] Tekstissä on herkkuja. Ensin osaavat rosvot kieliä:

»Olet hevosvaras, well!»

sanoi Brown. »Oh, go to Hell!»

Sitten päästään ajan lempiaiheeseen:

Joku neekerkin — all right —

kuoli vahingossa kait.

Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Neeker’ virnuilee ainakin tämän sarjan lauluissa »Daiga–daiga–duu» ja Sivistys (molemmat 1/1949). Millainen vapaaehtoisten mielensäpahoittajien somearmeija syntyisi tuosta nyt?

Ja varsinainen huikeus on tässä:

Niin puolen tunnin ajan pyssyt

paukkui yhtenään.

Ei kumpainenkaan ehtinyt

ees rullaa täyttämään.

Nauratti jo mukelona. Olen aikuisena yrittänyt saada mieleeni, mikä on se ilmaus, siis se oikea termi. Että tapahtuu jotain, mikä ei voi tapahtua.

Lopuksi lievä epäily. »Siellä sähköpiano soi.» Löytyikö todellakin, pohjoisen Ameriiikan eteläisillä sydänmailla, jo 1800-luvulla moinen vekotti? Vai onko tässä Argentiinan pustan kokoinen lapsus?

Sanat ja sävel: Reino Helismaa

© Fazer julkaissut kokoelmassa »Reino Helismaan lauluja 1». Reino Helismaa laulanut Decca-levylle SD 5093.

[toivelaulut-details][/toivelaulut-details]

Toivelauluja 3/1949 • 3/4

[biisirotla-3][/biisirotla-3]

Tuulia.

Asetelma rykäistään parilla vedolla:

[vihkosen kansi]

Tyttö istui aitassa,

ol’ aitan ovi lukossa.

Tuulia tuu.

Tarina etenee sitten tuossa muodossa. Aina parin säkeen jälkeen noustaan (tuplattavaan) chorukseen. Samalla hoidellaan kansanvalistustehtävä — viatonta yön kulkijaa muistutetaan alati väijyvästä synkästä turmiosta:

:,: Kesäyöll’ on lemmentaika,

lupausten kulta-aika.

Varo, ettei sydäntäsi vie

tuo Tuulia, Tuulia, tuu. :,:

Mistä tämä on tuttu? Kuolen, enkä muista. Melodia putosi kyllä heti. Olisiko jokin versio woimasoinut radiossa 60-luvulla?

Esittäjä jää hänkin arvailuksi: Kauko Käyhkö, Pauli Räsänen, Arttu Suuntala. Shoot! Vihkon väittämä Sakari Halonen, hän on kait se näyttelijä. Etäisesti nimenä tuttu.

Naivismi on stooryssa kovalla tasolla. Säveliä jää käytettäväksi. Kuka ikinä liekin Lassi, ei ihme että rillumarei iski.

Sanat ja sävel: Lassi Utsjoki

© Fazer julkaissut kokoelmassa »101 kitaralaulua». Sakari Halonen laulanut Rytmi-levylle VR 6056.

[toivelaulut-details][/toivelaulut-details]