Sinkut soimaan

Ko mailma om pikkase pois raraltas, ni kaikemmoine lohtu kelppa. Niinko ny vaik läjä sinkui. Eiko soima!

V arttilantut kerävä ny kaik huamion, mut koitetas pirel perspektiivit paikallas. Sekopoltsei löytyy lopultaski vaa surkkia vähä, ja valtsuin osa ihmisist ei sunka ol karottanu kaalis hallintta. Ja erelleski o olemas hianoi ihmissi ja lämpimi lähimmäissi, niinko vaik JiiBeen viksu vakkarikommenttari Polka. Hän siis onnistus pukkama yllärin; men ja postilahjoili mul kuus sinkku. Jessi!

Pannas pyärimä.

# Angèle Durand:

Hula Hop (Hop-a Hula)O Saracino  [1958]

[kansi] Heh. Hunniperäist… ööö, mitäs tämä ny olsis. Lekenraarine etikettti His Master’s Voice, mut lyylist en ol enne kuullu mittäkä. Ajankohra mukast, viatont danssimusa, rumpatyylisest. Vähä niinko Onni Gideonin malliin ja kakkospualel voisis helpostki kuvitel ko Laila Kinnunen pyyhkäse Durandil lattia. Caterina Valente teki tämmössi kans. Ja vetik hra O. Virtaki A-puale suameks? Juu, tämmössi sitä lojus listoil ko eräät John ja Paul ja George ja the Quarrymen hinkkasiva eka keikoi…

Lue lissä…Sinkut soimaan

In a broken dream

Ei voi tätä usko. Ei sit milläkä.

Mää ensiks ettisi Dylanin lättyy Desire liki VIIS vuat. Vihroviime löysin sen viime viikol. Kerkisinki hurrat. Mut tänäpä ehtol ko sit koitin ja soitin ni PUROTI sen lattial. — — PUROTIN. MEN PALASIKS.

Ei ol IKÄN käyny siltappa. Ei IKÄN. Ei KOSKAN. Ei NEVER. En ymmär. En vaddu toivu. :sad:

Nuoruuden levyt

Niinkos hyvi tiäretä ni musiikilline maku ja ymmärryski, ne hommata kokolail sillo ko ruppe karvaaki pukkama. Loppu o puhet ja partavet.

N iinpäs mää päätinki pistä tähä ihmeteltäväks mun tärkeimppi lätyi. Nämä ova kaik simmossi mitä mää sillo aikanas ekaks sattusi kuu(nte)lema, ja näitte takia mää ole ny tämmöne enkä vois ol mikkä toine. Jokane o jättäny jälje ja jokune o satuttanu. Enemäkses ne kummiski ova lohruttane suruis ja murheis, ko biuti o jättäny taik mailma o muute kohrellu huanost. Viäläki.

Ja yhtäkä mää e vaihettais poijes vaik niska meneki kretliiniseks. Mut mittä mailma parhait levyi nämä sunkka eivä ol, niil o omat listas. Mut näist mää rakenttusi, ja ilma näit…

Tarkotus olsis naputel kaikist muutama rivi kans, mut olkko ny ekaks vaa listan. Koha keretä. Ja mont lätty viäl uupuuki, ko ei ol muistanu.

Ekan tuleva ne mikkä o tullu kuultuuki ekan. Osapuilles.

Kotilaiset

· Georg Ots: Georg Ots, 1968

· Lasse Mårtenson: Voiko sen sanoa toisinkin, 1967

· Irwin Goodman: Poing poing poing, 1971

· Kirka: Nykyaikaa, 1972

· Dave Lindholm: Isokynä Lindholm, 1972

· Haikara: Haikara, 1972

· Badding: Synnyin rokkaamaan, 1971

· Juice Leskinen & Coitus Int.: Juice Leskinen & Coitus Int., 1973

· Suomen Talvisota 1939-40: Underground-rock, 1969

· Hector: Hectorock, 1974

· Hullujussi: Hullujussi, 1974

· Hurriganes: Roadrunner, 1974

· Juice Leskinen & Coitus Int.: Per Vers, runoilija, 1974

· Badding: Näin käy rock’n’ roll, 1974

· Dick Dynamite and His Hot Lips: Dick Dynamite and His Hot Lips, 1974

· Kaseva: Silloin kun, 1974

· Kirka: Tiukka linja, 1974

· Wigwam: Nuclear Nightclub, 1975

· Yellow: Keltakuume, 1975

· Hector: Liisa Pien, 1975

· Esa Pakarinen: Pakarock, 1975

· Juice Leskinen ja Mikko Alatalo: Juice ja Mikko, 1975

· Country Express: Country Express, 1976

· Kaseva: Kun maailma elää, 1976

· Freeman: Freeman, 1976

· Royals: Spring -76, 1976

· Kirka: Lauantaiyö, 1976

· Närhi: Randevuu, 1976

· Hector: Hotelli Hannikainen, 1976

· Madame George: What’s Happening?, 1977

· Anneli Pasanen: Rakastan jokaista päivää, 1977

· Välikausitakki: Välikausitakki, 1978

· Seitsemän Seinähullua veljestä: Sinne sun tänne ja takaisin, 1978

· Alwari T.: Silver Ball, 1978

· Vesa-Matti Loiri: Vesa-Matti Loiri / Eino Leino, 1978

· Mali, Mika & Turkka: Runkomäen iltamat, 1978

· Hector: Kadonneet lapset, 1978

· Hector: Ruusuportti, 1979

· Mikko Alatalo: Onnenpoika, 1979

· Tapio Rautavaara: Reissumiehen taival, 2-LP, 1979

· Kojo: So Mean, 1979

· Tuomari Nurmio: Kohdusta hautaan, 1979

· Juice Leskinen Slam: Viidestoista yö (tauko III), 1980

· Leevi & the Leavings: Suuteleminen kielletty, 1980

· Paul Oxley’s Unit: Living in the Western World, 1980

· Mikko Alatalo: Elävänä Pispalassa (ja vähän muuallakin), 1980

· Kojo: Lucky Street, 1980

· Pelle Miljoona Oy: Moottoritie on kuuma, 1980

· Fabrics: Look at This, 1980

· Bluesounds: Black, 1980

· Eppu Normaali: Akun tehdas, 1980

· Jim Pembroke Band: Flat Broke, 1980

· VeePee Lehto: Kyl se on niin väärin, 1980

· Sleepy Sleepers: Metsäratio, 1980

· SIG: Matkalla maineeseen, 1980

· Mikko Alatalo: Iso joki tulvii – lauluja siirtomaasuomesta 2, 1981

· Juice Leskinen Slam: Ajan henki, 1981

· Riki Sorsa: Changing Tunes, 1981

· Juice Leskinen: Dokumentti, 1981

· Eppu Normaali: Tie vie, 1982

· Hassisen Kone: Harsoinen teräs, 1982

· Dingo: Nimeni on Dingo, 1984

· Marketta Saarinen: Viides taivas, 1986

· Anneli Saaristo: Appelsiinipuita aavikkoon, 1992

· Vilperin Perikunta: Vilperin Perikunta, 1992

· Ultra Bra: Kroketti, 1997

· Irina: Vahva, 2004

Sillä välin brezhnev-Suomessa

Olen tuossa aloitellut punkkalukemisena ansiokkaan tuntuista tiiliskevä eli Vesa Kontiaisen eeposta Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia [2004]. Juu, 670 sivua turinaa edessä, ehh.

Vasta parikymmentä sivua on plarattu, mutta jo heräilee mielessä kaikenlaista. Kirjan päähenkilö ja Pokon primus motor Epe Heleniushan aloitteli levybusineksiaan 1970-luvun alussa, tarkemmin sanoen 1972. Ja kuinka toisessa maailmassa elettiinkään…

Nykyiset teinarit, tämä kaikki-tänne-heti-nyt-ilmaiseksi -sukupolvi, eivät taatusti voi käsittää niitä aikoja. Silkan hyvän, vinyylisen rock-levyn hankkiminen oli jo kiven takana: pelkkää poppia tai rockia myyviä liikkeitä ei ollut. Internetistä, CD-levyistä tai mp3-orgioista ei kukaan osannut edes unelmoida.

Levykaupat ja marketit kyllä pitelivät hyllyissään yleisimpiä hittituotoksia (Hurriganes, Heeppi, Purple), mutta jossain peräkulmassa ja muun hutun seassa. Suhde oli suunnilleen 90% mattieskoa, 10% rockmusaa. Ja hinnat olivat kiveen hakatut, tinkimistä ei ollut. Ohjevähittäismyyntihinta. Hahhahah.

Tähän ehkä palataan vielä, korkealla veisuulla. Mutta jo nyt voi kevyesti kuittailla. Mainituista syistä ne vaivalla ja kalliilla hankitut vinyylilätyt olivat arvossaan — melkein aarteita. Hyvä kun ei rakennettu alttaria.

10 000 kliinistä CD-läpyskää, 100 000 hajutonta mp3-kikkaretta. Mikä on musiikin arvo käyttäjälleen nyt?